Matkalaukkukaverit ovat nyt kiertäneet pilottieskareissa hyvällä menestyksellä.
Olemme aloittaneet aina ensin lukemalla hyvin eläytyen Metsätontun myssy -kirjan. Kirja on jo parikymmentä vuotta vanha, mutta toimii erinomaisesti kohderyhmillämme. Kirjassa Metsätonttu hukkaa myssynsä, ja maahan tippuneeseen myssyyn alkaa muuttamaan eläimiä. Joka eläimen kohdalla toistuu samat vuorosanat, eläimet luetellaan joka kerta, ja se on kirjoitettu runomuotoon. Lapset tuntuvat tykkäävän siitä, että tietävät jo missä järjestyksessä eläimet luetellaan, ja mitä sivun lopulla sanotaan.
Tarinan lukemisen jälkeen tutkailemme vielä kuvitusta: jokaisen eläimen aukeamalla on eläimen jalanjälkiä. Mietitään samalla miksi kutsutaan villisian jalkoja, ja miksi kirppu heiluttaa valkoista lippua. Lapset nimeävät ja selittävät asioita jo tässä. Osasta kirjan sivuista on otettu kuvia, ja ne on tulostettu värillisinä ja laminoitu.
Nämä kuvat sitten järjestetään tarinan mukaiseen järjestykseen. Huomataan kumpi tonttukuva tulee alkuun ja kumpi kuuluu tarinan loppuun, muistetaan että eläimiä tulee aina lisää ja minkä asian jälkeen myssyssä alkaa hulina ja huiske.
Kirjan käsittelyn jälkeen olemme pohtineet, miksi mukanamme tullut matkalaukku on niin painava, joskus sieltä on voinut kuulua ääniä tai se on voinut jopa heilua. Jotenkin päädymme siihen lopputulokseen, että ne myssyssä oleilleet eläimet ovat muuttaneet nyt yhdessä matkalaukkuun. Muistellaan vielä ketkä eläimet tarinassa oli (nimeäminen, muistin käyttö), ja eläimet hypähtelevät sitten lattialle kun heidät on mainittu. Meillä on tässä yhteen settiin sopivasti kaikki eläimet pehmoleluina, ja jos jalkaudumme saman aikaisesti kahteen paikkaan, löytyy aika monta eläintä kahteenkin laukkuun.
Toteamme, että eläimiä on kyllä liikaa pieneen matkalaukkuun asujiksi, eikä näin korona-aikana sovi noin lähekkäin edes oleilla. Annamme välitehtäväksi suunnitella ja toteuttaa eläimille kodit, jotka voi toteuttaa haluamallaan tavalla. Tästä eläinten kuviin. (Kuvat ovat papunetistä, vain villisian kuvaa on muokattu. Eläimet ovat kahtena kuvatiedostona, jotka voi kopioida esimerkiksi tekstinkäsittelyohjelmaan ja tulostaa sieltä.) Eläinten kuvia voi hyödyntää tätä tarinaa lukiessa pienempien tai vaikkapa s2 lasten kanssa siten, että laittaa eläimet ilmestymisjärjestyksessä seinälle tai muualle näkyviin, ja lapset eläinten muistamisen sijaan opettelevat eläinsanoja.
Tämän jälkeen olemme pyytäneet lapsia keksimään virkkeitä tarinan eläimistä. Isossa porukassa yksi lapsi on sanonut yhden sanan, pienessä ryhmässä yksi lapsi on sanonut kaikki kolme sanaa. Ensimmäinen sana on eläin, toinen on tekeminen, kolmas on paikka. Esimerkiksi Kettu hiipii polulla. Virkkeen sanat tavutetaan ja tosiaan kirjoitetaan näkyville. Kun virkkeitä on riittävästi, sekoitetaan eläinsanat keskenään, tekemissanat keskenään ja paikkasanat keskenään. Nyt on oppilaiden vuoro nostaa kustakin pinosta yhden lapun (tai jos lapsia paljon, kukin saa nostaa yhden lapun). Virkkeistä voi tulla melko höpsöjä!
Sanalaput jäävät ryhmään. Joihinkin ryhmiin olemme jättäneet muutamia tyhjiä lappuja myös, jotta saavat keksiä muutamia lisää ja heille jää mukava sanalappuvarasto. Näitä voi hyödyntää myöhemmin monin tavoin, esimerkiksi tarinan keksimisen virittelyyn tai hassuun välihetkeen.
Kouluryhmissä ei välttämättä ole ehtinyt tehdä tämän enempää, sillä oppitunti kestää vain 45 minuuttia. Eskariryhmissä olemme voineet käyttää aikaa yli tunninkin, jolloin olemme voineet jatkaa työskentelyä.
Hassujen virkkeiden lisäksi, olemme pohtineet eläinten mukanaan tuomia tarinoita, jotka on kuvina toteutettu. Kuvat vaan ovat menneet ikävästi sekaisin, ja nyt tarvitaan lasten apua niiden järjestämiseen.
Kuvasarjoja on löytynyt muun muassa pinterestistä, sarjakuvakirjoista (Mimmi Lehmä, Sika ei osaa päättää) ja s2 opeoppaasta (Lauran päivä - suomi toisena kielenä). Nämäkin olemme laminoineet, jotta voimme puhdistaa ne aina käyttäjäryhmien välillä. Koululuokassa jos olemme ehtineet tätä tehdä, olemme hyödyntäneet dokumenttikameraa ja videotykkiä, ja oppilas on näyttänyt valkokankaalta mikä kuva tulee mihinkin. Eli ideana on järjestää kuvat oikeaan järjestykseen, perustella miksi mikäkin kuva tulee mihinkin ja lopulta nimetään tarina. Tarinalle voidaan keksiä monta eri nimeä.
Sekä eskarilaiset että ekaluokkalaiset ovat pääosin tykänneet tästä kokonaisuudesta. Toki on eroja lasten temperamenteissa ja vireystiloissa, mutta pääasiassa uponnee joka ryhmään. Me olemme nyt vetäneet tämän erilaisissa ryhmissä (mukana erityisen tuen oppilaita ja S2 -oppilaita, myös ihan parivuotiaita) ja on toiminut!
