Menetelmänä greenscreen

Me SEVAO -hankkeen lukukoordinaattorit Eeva ja Marianna olemme kuvanneet ja editoineet koko alkuvuoden, muiden töidemme ohessa, videota varhaiskasvattajille muun muassa siitä, miten tärkeää lukeminen on, miten sitä voi elävöittää ja kuinka kannustaa perheitä lukuharrastuksen pariin. Halusimme videossamme esitellä mm. menetelmää, jolla päästään jatkotyöstämään käsiteltyä kirjaa ja käyttämään mielikuvitusta ja kekseliäisyyttä. Menetelmässä hyödynnetään greenscreeniä. Lyhyesti sanottuna kuvataan henkilöä tai asiaa sinistä tai vihreää taustaa vasten, ja käytetään jotain ohjelmaa tai sovellusta, joka osaa poistaa tuon yksivärisen taustan. Sitten taustasta irrotettu objekti liitetään toiseen kuvaan, ja jos oikein hyvin onnistutaan, näyttää kuin kuvattu henkilö tai asia olisi tuossa taustassa alkujaankin. 

Tämä elokuvateollisuudesta tuttu menetelmä taipuu Ipadien moviemakerilla oikein hienosti liikkuvaan kuvaan. Me liitimme videollamme vihreää taustaa vasten kuvatun, liikkuvan ihmisen, kirjan kuvituksesta otettuun valokuvaan. 

Päiväkoti- ja koulukäytössä kirjoista saa ottaa kuvia ja käyttää erilaisissa töissä pohjana, ne voi tulostaa ja laittaa näytille luokan seinälle. Kannattaa kuitenkin olla tarkkana tällaisten töiden julkaisemisen kanssa, sillä siihen ei taida koulujen ja varhaiskasvatuksen laveatkaan tekijänoikeudet riittää. Me saimme videossamme käytettyyn kuvitukseen luvan kuvittajalta itseltään, ja asiasta on myös kopioston kanssa viestitetty.

Menetelmän toteuttamiseen tarvitaan vihreää tai sinistä taustaa/kangasta, sekä laitteen jolla ottaa kuvia ja johon voi ladata kuvien muokkaamiseen sovelluksen. Mitä suurempi ja tasaisempi tausta, sen parempi. Jos kuvassa on tarkoitus näkyä koko ihminen, on tärkeää että yksivärinen tausta tulee myös kuvattavan alle. Mitä tasaisemmin ja sileämmin taustan saa, sen helpompaa kuvankäsittely on. Ottamissamme esimerkkikuvissa vihreä kangas on hyvin nopeasti viritetty kaapin oviin kiinni, ja tämä tuottikin sitten hankaluutta muokkausvaiheessa. Seisovan tytön alle olisi ollut hyvä saada myös tuota vihreää kangasta, mutta sitä oli tähän tarkoitukseen liian vähän. 

Pilottiryhmissä toimiessamme taustana on tuo sama vihreä kangas tai suuri sininen pressu, ja ripustamme ne huolellisemmin (pressun sai näppärästi kiinnitysrenkaista nippusiteellä puolapuihin, vihreä kangas kevyenä pysyi ilmoitustaulussa neuloilla kiinni). 

Käytössämme on tosiaankin Ipadit, ja löysimme niihin sopivan maksuttoman sovelluksen, joka toimii ihan kohtuullisen hyvin. Sovelluksia löytyy myös android-laitteille, kokeile hakusanaa greenscreen tai photo eraser. Käyttämämme sovellus oli siinä mielessä hyvä, että irrotettua hahmoa pystyi kääntämään ja kokoa muuttamaan ja liikuttelemaan eri paikkoihin, sekä erilaisia säätöjä hahmon värisävyyn ja muuhun on mahdollista tehdä. Kuitenkin tämä sovellus oli siinä mielessä kankea, että jouduimme aika paljon manuaalisti pyyhkimään taustaa pois, eli ei nopein mahdollinen jos käsiteltäviä kuvia on paljon. Toki kuvattavan vaatteiden (ja hiusten!!! vaaleat hiukset meinaavat hävitä vihreän taustan mukana) värillä on myös väliä. Ja edelleen, mitä tarkemmin ja tasaisemmin saa taustan levitettyä, sen helpompaa muokkaaminen on.

Näistä esimerkkikuvista muokattiin lapset ensin erääseen kuvakirjaan, mutta tähän julkaisuun tehtiin pixabaysta ladattuihin ilmaisiin ja cc-vapaisiin kuviin vielä eri versiot. Nämä on tosiaan tehty aika nopeasti, ja varmasti olisi uskottavuutta saanut enemmän jos olisi enemmän vielä muokkaillut, mutta saanette ideasta kiinni. Näissä esimerkkikuvissa malleina lukukoordinaattorin omat lapset.

Me käytämme tätä greenscreeniä käynnillämme siten, että luemme kirjan (Paras paikka maailmassa, Horácek), ja sen jälkeen lapset saavat miettiä mihin kirjan maisemaan haluaisivat mennä. Me emme käyttäneet mitään muuta rekvisiittaa, tai vaihdattaneet vaatetta tai muuta, mutta kaikella sellaisella saisi vielä lisää uskottavuutta kuvaan. Lisäksi voisi oikein saduttaa lasta kysellen, mitä paikassa tekisi jne.

Laitoimme kaksi kuvauspaikkaa, koska meitä kuvaajia oli kaksi, ja sillä aikaa muut lapset muovailivat huoneenlämmössä kuivuvasta silkkimassasta jotain, mitä ottaisivat tuonne paikkaan mukaan. On hyvä miettiä, mitä muut lapset tekevät odotellessaan kuvausvuoroaan, ja tämä muovailu oli ainakin hyvää oheistekemistä. Tekeminen voi olla myös muuta askartelua, tai liikuntaa, tai ihan vapaata leikkiäkin, mutta halusimme pitää homman tiiviinä ja aiheessa pysyvänä, siksi tämä ratkaisu.

Meillä oli kuvattavana ensimmäisessä satsissa 4-6 -vuotiaita, mutta olemme tekemässä tätä vielä pienempienkin lasten kanssa ensi viikolla. Pienempien tai erityistarpeisten lasten voi olla hankalaa esittää tekevänsä jotain. Esimerkiksi juoksemisen esittäminen juoksematta, osoittautui vaikeaksi, mutta ei kannata takertua siihen, ihan istuva tai seisovakin lapsi sujahtaa erilaisiin taustoihin varsin mukavasti. Lopputulos on kuitenkin varmasti ilahduttava, ja jos käyttää samaa menetelmää vielä toistamiseen, voi lapsikin jo ymmärtää idean ja osata jutun aivan eri tavalla.

Greenscreen -menetelmää voisi loistavasti käyttää myös sadutukseen! Kertojan voi siirtää johonkin taustaan, joita on vapaasti ilmaiseksi ladattavissa (pixabay, pexels...) tai taustana voi olla vaikkapa lapsen oma piirros. Toki kuviin voi siirtää myös vaikkapa kuvan lelusta tai muusta esineestä, riippuen tietenkin siitä, mistä sadutettu tarina kertoo. Toisaalta, miten herkullista olisikaan miettiä, mitä lelu tai tavara tekisi tai mitä tapahtuisi, jos olisikin vaikkapa ihmisen kokoinen, ja kulkisi päiväkodin tiloissa tai lähipuistossa... Kannattaa antaa mielikuvituksen lentää!

Menetelmä vaatii työstämistä ja aikaa, mutta suosittelemme kokeilemaan edes joskus, ja vaikkapa niin, että useampi lapsi tulee samaan kuvaan, jolloin kuvien käsittelyyn menee ehkä vähemmän aikaa. 

Moviemakerilla liikkuvan kuvan muokkaaminen oli huomattavasti nopeampaa kuin näiden still-kuvien muokkaaminen, mutta still-kuvat lienevät kuitenkin käytettävämpiä varhaiskasvatuksen ja koulun arjessa. 

Moviemakerin ja stopmotion -sovelluksen avulla voi tehdä lisäksi esimerkiksi animaatioita greencreeniä hyödyntäen, jolloin petsit tai pääsiäismunien ihanat muovirojut tms. voivat seikkailla viidakossa, kuussa, meren pohjassa tai ihan missä vain. Saduista ja tarinoista voi myös tehdä loistavasti animaatioita tai omia versioita, jolloin ollaan taas kirjojen, lukemisen ja tulkitsemisen maailmassa.

Kannattaa rohkeasti kokeilla näitä juttuja. Harvoin mitään menee peruuttamattomasti pieleen kun kokeilee, ja toki harjoitella kannattaa sellaisella materiaalilla, jonka tuhoutuminen ei ole vahingollista. Pienten tavaroiden kuvaaminen vihreää kartonkia vasten, ja sitten tosiaan piirustus tai copyright (cc) -vapaa kuva netistä taustaksi ja testailemaan!

Sovelluksia oppii esimerkiksi kouluikäiset käyttämään itsekin, eli opettajan joka tekee yksin töitä ison oppilasmäärän kanssa, ei välttämättä tarvitse murehtia ehtimisestä. Ja miten loistava oppi tällainen on liittyen mediakasvatukseen ja monilukutaitoon: onko kaikki aina sittenkään totta? Miten elokuvia, televisiota ja mainoksia tehdään? Onko sosiaalisessa mediassa nähdyt kuvat aitoja? 

Moninaisuus lasten kuvakirjoissa

 

Moninaisuus lasten kuvakirjoissa

Olen etsinyt ja tutustunut lasten kuvakirjoihin, joissa kirjan hahmot ovat moninaisia tai aihe liittyy erilaisuuden hyväksymiseen. Joissain kirjoissa erilaisuus ja sen hyväksyminen syntyvät oivalluksena, joissain taas se on täysin sivuseikka, eikä erilaisuutta ja moninaisuutta millään tavoin alleviivata. On tärkeää, että lapset näkevät myös kirjoissa erilaisia toimijoita myös päähenkilöinä ja hänellä vahvistuu käsitys ympärillä olevien ihmisten moninaisuudesta. Kirjat, joita lapselle luetaan voivat toimia myös peilinä ja antaa sopivasti heijastuspintaa omaan elämään. Aihetta on tutkinut Helsingin yliopiston opettajankoulutuslaitoksen tutkija Jaana Pesonen. Häneltä löytyy myös kirjavinkkilistoja.

Tässä joitain löytämiäni kuvakirjoja, joita jaottelen seuraavasti: tavallinen moninaisuus (päähenkilön moninaisuutta ei alleviivata) ja perheiden moninaisuus, kyvykkyyden moninaisuus, ”olen tällaisena ainutlaatuinen” sekä ”oman polun kulkijat”.

Tavallinen moninaisuus ja perheiden moninaisuus

-        Salmi, Veera: Päiväkoti Heippakamu- sarja

Sarjan kirjoissa jokaisessa on eri päähenkilö, jolla on selkeästi erilainen etninen tausta, mutta sitä ei kirjassa alleviivata. Ryhmä on hyvin moninainen aikuisia myöten, joten siitä voi moni löytää arkista heijastuspintaa.

-        Kekkonen, Helmi: Nurinkurin Anna

Annalla on kuusivuotissyntymäpäivä, ja synttäreitä Anna haluaa viettää nurinkurin, koska haluaa tehdä asioita niin. Annan perheessä on äiti ja Maija sekä pikkuveli. Mutta synttäripäivää alkaa mennä Annan mielestä väärällä lailla nurinkurin. Tanssitunnillekin tulee uusi poika, joka kuitenkin yllättäen onkin samalla aaltopituudella Annan kanssa…

-        Lestelä, Johanna: Tuikun tärkeä tehtävä

Kirjassa Tuikku, joka asuu äitinsä kanssa (isä, ”baba”asuu Nigeriassa) on käyttäytynyt ikävästi Oiva- ystävää kohtaan, asia painaa häntä kovasti. Huoli tuntuu koko kehossa. Kun asian saa lopulta kerrottua äidille, huoli alkaa väistyä. Seuraavana päivänä on anteeksipyynnön aika…

Tuikku ja pimeän mörkö- kirjassa Tuikku viivyttää kaikin tavoin nukkumaanmenoaan, koska pelkää kaapissa olevaa mörköä. Kun kaikki iltapuuhat ovat ohitse, äiti ja Tuikku rakentavat mörölle söpön pesän sängyn alle.

-        Agnello, Elena: Minä olen Alex

Alex on synttärisankari, ja kekkereihin saapuu paljon kiintoisia, erilaisia ystäviä. Jokainen synttärivieras ja hänen perheensä ominaispiirre tai tapa esitellään todella ihanasti. Kirjassa kerrotaan myös, miten mukavia, erilaisia lahjoja Alex vierailta saa…

 

 Kyvykkyyden moninaisuus

-        Robbins, Rose: Minä ja minun siskoni

Kirjan päähenkilö kertoo erilaisesta siskostaan. Hän on autistinen. Kirjassa sisarukset voivat tehdä paljon samoja kivoja juttuja, mutta jotkut asiat ovat toisin, ja se on ihan ok. Tosi lämminhenkinen kirja.

 

Puhuminen ei ole m inun juttuni!

Jatkoa edelliseen kirjaan. Nyt päähenkilönä on autistinen sisko, joka ”ajatuskuplissa” kertoo arjestaan. ”Veli puhuu paljon, mutta minulle se ei ole helppoa”. Jotkin äänet ärsyttävät, kuvakortteja tarvitaan ja veljen apua ja rakkautta.

-        Katajavuori, Riina: Kielo loikoilee

Söpö kuvaus Kielon ja äidin nukkumaanmenorutiineista. Kielo näyttää down- lapselta, mutta se ei mitenkään ilmene tekstissä. Kirja sopii pienillekin kuuntelijoille.

-        Kallioniemi, Tuula: Neljä muskelisoturia

Tässäkin kirjassa päähenkilö Anttu on down-lapsi. Anttu ei pääse kaveriporukkaa, koska honottaa ja on ”dauni”. Mutta Antulla on vahva tahto päästä ”muskelisotureihin” ja lopulta hänen rohkeutensa palkitaan… Kirja sopii pituutensa vuoksi vähän isommille kuulijoille, noin 5- vuotiaasta ylöspäin.

 

”Olen tällaisena ainutlaatuinen”

-        Hulkko, Johanna: Hurja Maija

Kaikki tytöt eivät suinkaan halua pukeutua päiväkodin roolipäivänä ennakko-odotusten mukaisesti prinsessoiksi, ei ainakaan Maija. Hän haluaa olla ystävänsä kanssa merirosvo, oikein hurja sitä paitsi. Leikit alkavat jo kotona ja jatkuvat päiväkodissa. Kirjassa on valloittava, seinäjokelaisen, Marjo Nygårdin värikäs kuvitus. Kirja sopii noin 3- vuotiaasta ylöspäin.

Ihana Maija

Maija on aloittamassa päiväkotiuraansa, se jännittää. Myös neuvolassa on käytävä. Maija tulistuu, kun joku huutaa päiväkodin pihalta hänen äidilleen: ”kato läski!”. Rohkeasti hän ottaa asiaan kantaa, ja seuraavana päivänä huutelija on jo samalla keinulaudalla Maijan kanssa. Johanna Hulkko viljelee kirjoissaan hauskoja, keksittyjä sanoja: muurukainen, himmikiilukainen, ruususiipisirkka, seinäkultiainen- todellista kielellä leikittelyä.

-        Beaty, Andrea: Pii Pihlaja, tutkija

Pii oppii puhumaan vasta kolmevuotiaana, mutta hän kyselee koko ajan, kun oppii sanan. ”miksi?” Piin utelias ja- tutkiva asenne ei ole aina kaikille mieleen, vaikka ”uteliaisuus- sitä älä kiellä- voi eteenpäin auttaa tutkijan tiellä.” Kirja on kirjoitettu kivasti ja onnistuneesti runomuotoon. Kirjan voi lukea mainiosti noin 4-vuotiaasta ylöspäin.

Samalta kirjailijalta on myös kaksi muuta teosta, joissa lapset seuraavat omaa intohimoaan: ”Antti Lehti, arkkitehti” sekä ”Roosa Ruuti, insinööri”.

-        Nuotio, Eppu: Sinä olet kaunis

Myrrillä on paha mieli, koska joku on sanonut häntä pihalla rumaksi. Sisällä Myrri alkaa leikkiä yksin omaa mielikuvitusleikkiään. Jonkin ajan kuluttua leikkiin yhtyy vaari, ja Myrri onkin vaarin oma prinsessa ja kaunein tyttö maailmassa…

-        Reittu, Ninka: Rakas oma supernapa

Kirjassa iso ja pieni jutustelevat kehosta ja kehonosista. Kaikki on juuri sopivaa ja tarpeellista, kaikelle, isolle ja pienelle juuri sopivankokoista ja –näköistä. Ja ympärillä on erilaisia, omanlaisia ihmisiä. Ja se, että itse on juuri maailman ihanin, juuri tällaisena! - todellista kehopositiivisuutta. Kirja sopii noin 3-vuotiaasta ylöspäin

-        Nousiainen, Inka: Olematon Olga

Kirja kertoo siitä, kuinka jokainen meistä on omanlaisensa, tärkeä ja merkityksellinen. Jokainen voi joskus unohtua, kadota tai hukata asioita. Jokaisella on joskus huonoja päiviä, jokaisella on hienoja erityistaitoja ja mielenkiinnon kohteita. Tärkeää on avata silmät ja nähdä, tutustua, antaa tilaa toiselle, omanlaiselle ihmiselle.

Teksti ja tarina vaikuttavat ensin vaikeahkolta, vaatii hieman ”pureskelua”. Tässä kirjassa on oikein mainittu ikäsuositus: 5- vuotiaasta ylöspäin, ja sen voin itsekin allekirjoittaa.

 

”Oman polun kulkijat”

-        Willis, Jeanne: Kroko mekossa

Aki on löytänyt kasan erilaisia vaatteita: mekko, helmet, korkkarit, pikkupöksyt… Aki rakastaa niitä, ne ovat hänen mielestään hurmaavia. Mutta sitten alkaa ilkkuminen: ”jätkä hilluu tyttönä!” Isälle ei saa kertoa, sillä iskällä on nahkarotsi ja prätkä. Aki tulee luvanneeksi ilkkujille näytelmän, jossa pääsee loistamaan hepeneissään. ”Olen sellainen kuin olen”, Aki tuumaa ennen ensi-iltaa, ja mitä tuumaakaan iskä…

Hauska, runomuotoon kirjoitettu tarina noin 4-vuotiaasta ylöspäin.

-        Love, Jessica: Julius on merenneito

Kiehtova tarina pojasta, joka rakastaa merenneitoja, ja sattuu näkemään niitä mummin kanssa metrossa. Julius haluaa itsekin olla merenneito ja alkaa pukeutua, lopulta mummin suosiollisella avustuksella. Kirjassa on vain vähän tekstiä. Siinä on äärettömän kaunis kuvitus. Kirja on suorastaan ylistys erilaisuudelle, kauneuden rakastamiselle ja kaikkien ainutlaatuisuudelle.

-        Bright, Rachel: Vapaan tyylin Verneri

Kanarouva hautoo esiin poikasen, joka on monivärinen Verneri. Se on muiden mielestä outo, erilainen, vauhdikas ja äänekäs. Hömpöttävä Verneri tuo kuitenkin uskallusta myös muuhun kanaparveen, ja jokaisen taidot pääsevät vihdoin esiin.

Tämäkin kirja on kirjoitettu runomuotoon. Se on kivasti kuvitettu ja soveltuu noin 3- vuotiaasta ylöspäin.

-        Toivola, Jani: Poika ja hame

Roni asuu äidin kanssa. Äiti on sairaanhoitaja, ja vähän niin kuin supersankari. Mummo hoitaa välillä Ronia, ja eräänä iltana Roni näkee tv:ssä ihanan laulajan, jolla on pitkä tukka, punainen hame ja korkokengät. Roni on joskus koittanut äidin hametta, ja siitä äiti ei ollut pitänyt. Eräänä päivänä Roni päättää ottaa kouluun äidin ihanan, punaisen hameen. Mummo on sanonut, ettei ole tyttöjen ja poikien juttuja, vaan kaikki saavat olla juuri sellaisia kuin ovat. Mekon pukeminen koulussa saa kuitenkin tosi ikävät seuraukset kiusaamisen ja ilkkumisen muodossa. Hame päällä Roni kuitenkin kokee lentävänsä…

Kirja lumoaa niin tekstillä kuin kuvituksella. Roni on rohkea, ja hänen läheltään löytyy ymmärtäviä aikuisia ja hyvä ystävä. Tätä kirjaa lukisin noin 6-vuotiaasta ylöspäin, ehkä vasta alakoululaiselle. Mutta kirja sopii erittäin hyvin aikuiselle lukijalle. Vahva suositus!

-        Merino, Gemma: Krokotiili, joka inhosi vettä

Krokotiilien pitäisi rakastaa vettä, mutta tämä krokotiili on toisenlainen: se ei voi sietää vettä. Krokotiilillä on aivan muut kiinnostuksen kohteet ja vahvuudet. Voisiko olla mahdollista, ettei se olekaan krokotiili… Kirja sopii noin 3-vuotiaasta ylöspäin.

// lukukoordinaattori Eeva

 

 

 

Nyt on monilukutaidon aika!

 Tänään, 18.3. vietetään valtakunnallista varhaiskasvatuspäivää otsikolla: "Nyt on monilukutaidon aika!" Monilukutaito ei ole käsitteenä vielä juurtunut syvään, ja siten monilukutaitoa vahvistavaa toimintaa ei ole kaikissa varhaiskasvatusryhmissä tarpeeksi.

Lasten kuvakirjoja lukiessa aikuinen voi mainiosti vahvistaa lasten monilukutaidon kehittymistä. Lastenkirjojen kuvitukset antavat mahdollisuuden kuvien tarkkaan havainnointiin ja tulkintaan. Kuvien äärelle pysähtyminen tekstin lomassa on helppo tapa osallistaa lapsia kirjanlukuhetkellä. 

Mistähän tämä kirja kertoo (kansikuvan perusteella)? Mitähän tässä voisi tapahtua? Mitä tapahtuu seuraavaksi? Kuvituksen hahmojen ilmeitä voi tarkkailla- miltä tuosta hahmosta tuntuu? Otapa sama ilme! Mikä kuvassa on muuttunut? Miltä värit/ sävyt tuntuvat? Löydätkö kuvasta...? 

Myös kirjanlukijan äänenkäyttö on merkityksellistä monilukutaidon kehittymiselle. Kun tekstiä luetaan ilmeikkäästi ja eri äänenpainoin sekä esim. eri hahmojen kohdalla ääntä muuttaen, lapsi saa kokemuksia eleiden ja ilmeiden vaikutuksista tekstin tulkintaan.

Satukielten lukukoordinaattorit ovat tarjonneet pilottiryhmille toiminnallisia lukuhetkiä. Olemme kirjoja valitessamme kiinnittäneet  paljon huomiota kirjan kuvitukseen. Sen on pitänyt tukea vahvasti kirjan tekstiä ja tunnelmaa ja tietysti miellyttää silmää myös taiteellisessa merkityksessä. Jokaisella lukukerralla olemme antaneet aikaa kuvan tutkimiseen ja siitä keskusteluun. Kuvien avulla olemme mm. kerranneet kirjan tapahtumajärjestystä, etsineet yksityiskohtia, muutoksia, havainnoineet värimaailmaa ja tunnelmaa. Olemme tulkinneet merkkejä (esim. mistä nuotit kertovat? - tuosta radiosta tulee musiikkia. Tai isot nuotit kuvituksessa?- musiikki soi voimakkaasti.) Olemme leikkineet still- kuvilla: ota jonkun kirjan hahmon asento- me yritämme arvata kuka olet.

Kirjan lukeminen vaatii mieluusti kirjaan tutustumista etukäteen, jotta pystyt lukemaan sitä eläytyvästi ja mahdollisesti tuomaan siihen mukaan myös esityksellisyyttä ja jopa pienen pientä reksvisiittaa. Ja vaikka olisit lukenut kirjan moneen kertaan, lapset voivat löytää siitä joka kerta jotain uutta. Kiitos ihanien kuvitusten! Kun tarjoamme lapsille paljon erilaisia kuvakirjoja, lapsi harjaantuu hyväksi kuuntelijaksi, kuvien tulkitsijaksi ja saa aineksia tunne- ja empatiataitojensa kehittymiseen. Hän harjaantuu ymmärtämään myös syy-seuraus-suhdetta ja oppii päättelytaitoa. Kaiken takana on kiireetön, myönteisen ilmapiirin täyteinen lukuhetki!

Varhaiskasvatuksen opettajien liiton Monilukutaito-julisteen on tehnyt Maija Hurme 

Arvoina laadukkuus, kehittävyys, hauskuus ja oivaltaminen – esittelyssä Oppi&ilo

 

Seinäjoen kaupunginkirjaston lastenosaston Piilomaan Pikku Aasi esittelee omat suosikkinsa.

 

Olen hankkeessani kuluneen syksyn ja keväänkin aikana käyttänyt sujuvasti niin seikkailu- kuin salapoliisikerhoissakin välipaloina ja aivopähkinöinä monipuolisia sekä oivaltavia Oppi&ilo- tehtäviä. Tästä jo monelle perheelle tutuksi tulleesta tuoteperheestä lyhyt esittely on siis paikallaan.

Vahva pedagoginen osaaminen on Oppi&ilo-tiimin yksi kulmakivistä: yrityksen omat tuotteet ovat suomalaisten oppimisen ja lapsuuden asiantuntijoiden huolella suunnittelemia. Myös käännettyjen kirjojen ja pelien valinta on tehty tarkasti ja suurella rakkaudella, lasten näkökulmasta. Tekeminen perustuukin lasten ”työhön” eli leikkiin, kokeiluun, tutkimiseen. Lapselle innostuksen, uteliaisuuden ja oivaltamisen ihmeellisen maailman esittely ovat Oppi&ilon tärkeimmät tavoitteet. Aikuisellekin materiaaleista löytyy pähkinöitä purtavaksi yhdessä lapsen kanssa. Tuotteista löytyy sekä käyttövinkkejä että lisätietoa taidoista, jotka kehittyvät tuotteilla puuhaillessa ja leikkiessä.

 

Tuoteperheen uudistunut, värikäs ulkomuoto ja visuaalisempi ote jalkautuu tuotteisiin kuluvan vuoden aikana. Oikean tuotteen valinta lapselle on myös tehty entistä helpommaksi: ikäsuositukset ovat ilmaistu selkeästi sekä ikäryhmän yhtenäinen väritys auttaa löytämään lapselle sopivan puuhan, kirjan tai pelin. Saavutettavuus on myös helppoa: Oppi&ilo-tuotteita on saatavilla Prismoista, Citymarketeista, Suomalaisista kirjakaupoista, Akateemisesta sekä muistakin kirjakaupoista. Lisäksi Oppi&ilon oma verkkokauppa palvelee asiakkaita 24/7.

 

Kirjastot ovat kiitettävästi hankkineet Oppi&ilo-tuotteita kokoelmiinsa, kannattaa kysyä lisää omasta lähikirjastosta. Hankintatoive näistä laadukkaista peleistä ja puuhakorteista kannattaa myös esittää lastenosaston henkilökunnalle.

 

kirjastopedagogi Piia / Lukutukea koulutien alkuaskeliin