Lainausmerkeissä kirjan takakannen tai sisäkannen teksti. Kursiivilla omia lisäyksiämme.
Caliceti, Giuseppe; Cerri, Mara (2006)
Täydellinen tyttö
"Kaupungissa on monia ystäviä, joiden kanssa Sofia voisi leikkiä, mutta joidenkin silmät ovat liian mantelimaiset, toisten hiukset liian kiharat ja tummat, jotkut ovat liian pullukoita ja toiset liian taitavia rullaluistelijoita tai kilpajuoksijoita. Sofia, täydellinen tyttö, etsii itselleen täydellisiä ystäviä, ja siten maailma hänen ympärillään käy yhä pienemmäksi..."
//lukukoordinaattori Eeva
Corderoy, Tracey (Teksti) & Neil, Tony (kuvitus) 2020
Yksi sinne tai tänne!
Onnela on mitä ihanin paikka asua: kaikkialla on kaunista ja asukkaat ovat ystävällisiä toisilleen. Eräänä päivänä sarvikuono, yhtään ajattelematta, heitti karkkipaperin maahan. Tästä alkaa tapahtumasarja, jonka myötä kaupunki muuttuu vähitellen kurjaksi paikaksi, jossa itsekkyys ja hälläväliä -meininki leviää. Lopulta hiiri keksii istuttaa yhden kukan, ja niin Onnelan asukkaat muistavat jälleen, millainen heidän kaupunkinsa ennen oli ja ryhtyvät korjaustoimenpiteisiin.
Kirjan lopussa vinkkejä ympäristöstä huolehtimiseen. Ainesta monen asian käsittelyyn: toisten huomioiminen, ympäristö, kierrättäminen....
Kirjaan liittyviä, lukukoordinaattoreiden toteuttamia kokonaisuuksia
TÄÄLLÄ
/lukukoordinaattori Marianna
DiCamillo, Kate (2008)
Eetu Keinäsen ihmeelliset seikkailut
"Elelipä kerran talossa Egyptintien varrella posliinikani, jonka nimi oli Eetu Keinänen. Kani oli sangen tyytyväinen itseensä, ja syystäkin: sen omisti Amanda -niminen tyttö, joka piti siitä hyvää huolta ja rakasti sitä koko sydämestään.
Ja sitten eräänä päivänä kani katosi.
Kate DiCamillo vie kaikenikäiset lukijansa uskomattomalle matkalle merten syvyyksistä kalastajan verkkoon, kaatopaikan syövereistä kulkurien nuotiolle, sairaan lapsen vuoteelta kaupungin kaduille. Eetu Keinäsen ihmeelliset seikkailut on klassinen, riipaisevan kauniisti kerrottu tarina siitä, kuinka kovinkin sydän mehmenee elämän koettelemuksissa"
Tätä on luettu sekä iltasaduksi (6 ja 7 -vuotiaille) , että alkuopetuksessä ääneen, ja kaikki kuulijat ovat tykänneet kovasti ja kyselleet, onko kirjalle jatkoa.
//lukukoordinaattori Marianna
Eem, Annemarie van der; Janssen, Mark (2017, suom. Leeuwen, Sanna van)
Minä haluan Leijonan!
"Juliuksella on suunnitelma, villi suunnitelma. Hän haluaa lemmikin, mutta ensin hänen täytyy suostutella vastahakoinen äiti. Aluksi Julius päättää pyytää leijonaa! Sitten hän yrittää virtahepoa. Tai miten olisi apina?
Minä haluan leijonan! on tarina kekseliäästä pojasta, joka haaveilee omasta lemmikistä. Mutta kuinka Juliuksen suunnitelmien lopulta käy?"
Tarina on mukaansatempaava ja kekseliäs. Kirja sopii ääneen ryhmälle luettavaksi. Kirjassa on monenlaista ainesta sanataiteeseen: kirjan hahmoihin eläytyminen/ hahmojen esittäminen, eläinten matkiminen, oman voima-/toive-eläimen suunnittelu ja taiteilu...
//lukukoordinaattori Marianna
Hall, Rose (+ useita kirjoittajia), Polo, Parko kuv., Pyysalo, Marketta, suom.:
100 asiaa maapallon pelastamisesta (2021)
Tämän kirjan lukeminen hyödyttää aikuista- kun itse ymmärrät ilmastonlämpenemisen hidastamiseen, luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseen ja kestävän tulevaisuuden edistämiseen liittyvät faktat, osaat kertoa niistä lasten ikään sopivalla tavalla myös heille, ja osaat tietysti toimia esimerkkinä. Tuhti, mukavasti kuvitettu ja ymmärrettävä tietokirja antaa vastauksen mm. siihen, mikä on ihrahirviö, energiavampyyri tai laki tiettömistä taipaleista. Mitä tekevät golfpallot valtameressä? Miten valosaaste vaikuttaa kilpikonnanpoikasiin? Ja miten rotta ja koralliriutta liittyvät toisiinsa. Miksi valkoiset seinät ovat "vihreämpiä", ja kuinka valkopäämerikotka pelastettiin? Ja voitko kuvitella, että indonesialaisessa kaupungissa voi bussimatkan maksaa muovipulloilla! Kirjan lopussa on vielä esitelty 10 jokapäiväistä tekoa, jotka suojelevat maapalloa sekä sanasto aiheeseen liittyen.
Tämän kirjan luettuasi olet toivottavasti valmiimpi auttaamaan yhteistä maapalloamme selviytymään meistä. Kirja sopii kaikille lukutaitoisille ilman yläikärajaa.
Hart, Owen; Julian, Sean (2019)
Olet kaikkein rakkain
"Aurinko ja painuu mailleen.
Yhdessä me katsellaan,
kuinka tähdet öisen taivaan
syttyy yksi kerrallaan"
Lumoavan lämminhenkinen iltasatu vanhemman ja lapsen rakkaudesta.
Runomuotoon kirjoitettu.
//lukukoordinaattorit
Haughton, Chris (2021) Suomentanut Tuula Korolainen
Mitä jos...
"Nam...mangoja! Pikku villikot haluavat maistaa niitä, mutta alhaalla pensaikossa lymyilee hurjia tiikereitä. ´Hmm...mitä jos mennään vain katsomaan niitä. Ei kai se ole vaarallista?´"
Rosoiseen, pelkistettyyn tyyliin kuvitettu hykerryttävä kirja apinalapsista, joiden tekemät päätökset suuren houkutuksen kohdalla vaikuttavat niin monelle lasten kanssa tekemisissä olevalle kovin tutulta. Vaikka jokin asia on kiellettyä, voi sääntöä varmasti vähän venyttää, tuskinpa se on niin haitallista.... Hyvän mielen kirja, voisin ajatella tästä aukeavan hyvää keskustelua villikkolapsosten kanssa!
//lukukoordinaattori Marianna
Hest, Amy: kuvitus Desmond, Jenni (2017)
Saman tähtitaivaan alla
" "Minä voisin olla ystäväsi", toinen sanoo. "Ja minä sinun", vastaa toinen. "
Ihana kuvakirja siitä, miten voi rohkaistua tutustumaan toiseen, vaikka ensin hän vaikuttaisikin erilaiselta kuin itse on. Saman tähtitaivaan alla kun eletään. Valtavan antoisa kuvitus, josta löytyy joka tutkailukerralla jotain uutta tietoa kaveruksista.
//lukukoordinaattorit
Higgins, Ryan T. (2020)
Kavereita ei saa syödä!
Eppu Saurusta jännittää ensimmäinen eskaripäivä. Millaisia mahtavat luokkatoverit olla? Kavereiden saaminen on vaikeaa, etenkin jos luokkakaverit ovat niin herkullisia, että haluat syödä heidät! Suuren suosion lapsiryhmissä lukukierroksella saavuttanut kirja, jossa lopulta syöjä joutuu asettumaan aterian rooliin. Sopiva ääneen luettavaksi, sen verran lyhyt ja hauska tarina, että vilkkainkin kuulija jaksaa keskittyä loppuun asti.
//Lukukoordinaattori Marianna
Horácek, Petr (2020)
Paras paikka maailmassa
" "Eikö vain meidän niittymme olekin paras paikka maailmassa? kysyy Jänis muilta eläimiltä, ja kaikki ovat samaa mieltä. "Mutta miksi?" jatkaa Jänis, joka rakastaa kyselemistä. Jänis lähtee maailmalle ottamaan asiasta selvää. Kuka tietää, ehkä jossain on vielä kotiniittyäkin kauniimpi ja parempi paikka."
//lukukoordinaatorit
Hurme,
Vuokko, kuvitus: Niemensivu, Reetta(S&S, 2020)
Värikkäät 1. osa Tiukun salaisuus
Mikä on sinun lempivärisi? Tiedätkö, millaisia voimia eri
väreillä voikaan olla?
Tiukun perheellä on salaisuus. Heillä on taikavoimia, kullakin
perheenjäsenellä omansa ja ne liittyvät vahvasti eri väreihin. Tiukun väri on
punainen, isosisko Merin sininen. Myös pikkuveljellä sekä vanhemmilla on omat
värit, joihin sitoutuen perheen kotikin on täysin sisustettu. Tiuku perheineen
on muuttanut usein, ja viettävät varsin eristäytynyttä elämää: tilaavat niin
ruoat kuin remonttitarvikkeetkin suoraan kotiovelle, ulkoilevat iltahämärässä,
eivät halua kohdata naapureita. Vieraita ei käy. Ulko-ovessa lukee Nieminen,
joka ei ole todellisuudessa perheen oikea sukunimi. Perheen tytöt saavat
sentään käydä koulua, mutta ylimääräinen ulkona oleilu on tiukasti kiellettyä.
Kunnes. Tiuku tutustuu uuden kodin pihalla vaaleaan, taiteelliseen Liia-
tyttöön, jolla on suuret suunnitelmat: lapset alkavat suunnitella upeaa
teatteriesitystä, joka vaatii Tiukun tiivistä osallistumista mukaan. Vanhempien
ylisuojelu alkaa harmittaa Tiukua, joka päättää luottaa Liiaan ja kertoo tälle omasta
taikavoimastaan...
Jatkoa odotellessa, kirjasarjan ensimmäinen osa äärimmäisen lupaava!
//kirjastopedagogi Piia
Hytönen, Ville, kuvitus Mallius, Mira (2019)
Tootoo -vaari ja työkalupakki
Tootoo-vaari on lähitienoon taitavin timpuri, ja Tötteröautonsa avulla korjaa pulman kuin pulman. Nyt he ovat saaneet tehtäväkseen rakentaa Gammelbackan arvostettuun kartanoon tornin. Lähtövalmisteluihin kuuluu tietenkin työkalujen pakkaaminen: tarvitaanko tällä kertaa tuumakiristäjää? Entä vetkuloita tai ruosteenestopölyä? Kirjassa on ihanaa sanoilla leikkimistä ja asioita, jotka kuulostavat melkein oikeilta, mutta tarkemmin miettien ovat mielikuvitusta. Herkullinen kuvitus tuo lisänautintoa kirjan lukemiseen.
Myös aiemmin ilmestynyt Tootoo-vaari ja Tötteröauto kannattaa laittaa lukulistalle, yhtä hykerryttävä ja viihdyttävä teos kuin työkalupakkikin!
//lukukoordinaattori Marianna
Kivelä, Malin, Linda Bondestam (2021) Suomentanut Liisa Ryömä
Suurenmoinen Rosabel
"Rosabel on tallin pienin poni. Hän repii alas kaiken hyppiessään esteitä pitkäjalkaisten valiohevosten kanssa. Mutta Rosabelin unet ovat suurenmoisia. Ja kun tulee sopiva tilaisuus, Rosabel laukkaa suoraan seikkailuun."
Tämä kirja on kaunis! Kuvitus on hurmaava, mutta myös kerronta on lasten kuvakirjalle poikkeuksellinen, jopa runomainen (vaikkei siis ole runo). Kuvitus ja tekstityyli tukevat tarinaa upeasti: mielikuvituksen, toden ja unen vaihtelua. Sivuilla komeilevat hevoset ovat uniikkeja ja persoonallisia. Kuvituksen vuoksi tätä kirjaa voisi hyödyntää kuvataideopetuksessa: erilaiset tekniikat yhdistyy, eikä se ole niin nokon nuukaa, vaikka hevosen kärsä menisi vinoon. Tämä sattuu olemaan sellainen heppa! Rentous ja rohkeus myös kuvataideilmaisuun: kuten Rosabelkin tarttuu seikkailuun rohkeasti voi pieni kuvataiteilija suhtautua rohkeasti ja hyväksyvästi omiin tuotoksiinsa!
//lukukoordinaattori Marianna
Kuronen, Kirsti; Pertamo, Karoliina (2019)
Kerro minulle kaunis sana
Jaakon pää meinaa poksahtaa, koska hän kuulee kotona liikaa rumia ja ikäviä sanoja, jotka riipivät korvia. Hän lähtee etsimään lähiympäristöstään kauniita sanoja mummulta saatuun aarrelippaaseen. Lipas täyttyy pikku hiljaa ja sanoja makustellaan ihanasti. Jaakon kodissakin ilostutaan lippaan sisällöstä. Kirja antaa aikuiselle paljon ajattelemisen aihetta, ja lapsen kokemukseen sanojen sinkoilusta voi hyvin samaistua. Kirja sopii mielestäni hyvin noin 5-6-vuodesta eteenpäin, ja on aiheeltaan maukas jatkokeskusteluille.
//lukukoordinaattori Eeva
Laaksonen, Heli (2013)
Aapine
"Ava,
ava,
ava!
Avaissiks mul ove,
mul o asioiki sata!
Tämä Aapine o niil
ko ymmärtävä jo pualest sanast!
Suomen ensimmäisen murteella kirjoitetun aapisen jokainen aukeama on oma värikäs maailmansa. Heli Laaksosen riemukkaat runot ja Elina Warstan villit kuvat lumoavat lapset ja aikuiset. Aakkosensa jo opetelleelle mukana on kolme pientä tarinaa, ja paasausosiossa lukijalle avautuvat lounaismurteen salat."
Runoille hekotteli eräs kuudesluokkalainenkin, ja luki kavereilleen nauraen ääneen.
//lukukoordinaattori Marianna
Love, Jessica (2018, suom. Ari Jaatinen)
Julius on merenneito
Julius huomaa kolme ihmeellisen ihanaa merenneitoa metrossa. Pian Julius ei enää muuta ajattelekaan: hänkin haluaa muuttua merenneidoksi. Mutta mitä mummi siihen sanoo?
Kirja valloittaa vähäeleisellä tarinallaan ja hurmaavalla kuvituksellaan. Tarina ravistelee ennakkoluuloja, mutta on kuitenkin ihanan lempeä ja hyväksyvä. Kuvituksessa on näkyvissä ihmisten moninaisuus, alleviivaamatta ja luonnollisena.
//lukukoordinaattorit Marianna ja Eeva
Lampela, Hannele; Reittu, Ninka
Prinsessa Pikkiriikki
Prinsessa Pikkiriikki asuu osoitteessa Kuninkaantie 15 isänsä, äitinsä ja taikakoira Makkaran kanssa. Eräässä kirjassa perheeseen liittyy myös rasittava pikkuveli Urpo. Pikkiriikki on maailman tuhmin ja kiltein lapsi, joka keksii kaikenlaista aikansa pitimiksi. Kahdeksanvuotiaan Pikkiriikki -fanin sanoin "Pikkiriikin tuhmuudet on aika pienten lasten tekoja, ettei ne oo oikeestaan kovin pahoja. Tykkään Pikkiriikeistä kun niissä on kivat kuvat, ne on hauskoja ja sit on ne huutavat vääryydetkin!" Pikkiriikki toimii monen ikäisten kanssa. Kirjat on melko pitkiä, joten pienimmät kuulijat eivät välttämättä jaksa keskittyä, mutta harjaantuneemmat kuulijat aina koululaisiin asti saavat iloa näistä kirjoista. Vaikka Pikkiriikki onkin alle kouluikäinen, hänen ajatuksiinsa on helppo samaistua tai ainakin voi muistaa, miten aiemmin on saattanut ajatella samoin.
Näistä kirjoista nauttii myös aikuinen lukija, ja onneksemme tarinakirjoja on jo viisi ja lisäksi Prinsessa Pikkiriikin astetta paremmat loilotukset musiikkitaitoisille faneille. Lämmin suositus ääneen luettavaksi iltasatuhetkellä tai ryhmätilanteissa.
//lukukoordinaattori Marianna
Lindgren, Astrid; Wikland, Ilon (1981)
Punasilmäinen lohikäärme
Eräänä aamuna lapset löytävät syntyneiden porsaiden joukosta punasilmäisen lohikäärmeen. He hoitavat ja ruokkivat emakon pahnuetta ja oppivat tuntemaan lohikäärmeen erikoiset tavat. Puolen vuoden kuluttua punasilmäiseen lohikäärmeeseen iskee kaipuu jonnekin muualle, ja se lähtee jättäen hyvästit lapsille.
Kirjaa voi hyödyntää seikkailuun; päiväkodin postilaatikkoon ilmestyy kirje, jossa on poltetut reunat. Lohikäärme pyytää lasten apua poikastensa ruokkimiseen- ruokana langan- ja kynttilänpätkiä. Lohikäärme kertoo asuvansa lähistöllä sijaitsevassa luolassa. Reitille on aikuinen käynyt aamulla ripottelemassa villalanganpätkiä, joita seuraamalla ja keräämällä löytyy tie luolalle. Kerätyt "ruuat" joku lapsista ryömii viemään "lohikäärmeen" pesään. Perheet saavat myös kartan luolan sijainnista. "Ruuat" käy aikuinen keräämässä pois muutaman päivän kuluttua.
//lukukoordinaattori Eeva
Maanpää, Elli ( 2020)
Varis, joka halusi olla satakieli
"Olisinpa satakieli", Varis huokasi ja katsoi kaihoisasti Satakielien puuta.
Satakielien kotipuu vaikuttaa ihanteelliselta asuinpaikalta, sillä löytyyhän sieltä niin maailmanpyörä, elokuvateatteri kuin hattarakonekin. Varis on aivan varma, että se on eläintarhan komein asumus, ja sinne se itsekin mielisi asumaan. Satakielien puuhun päästäkseen täytyy vain osata sataa eri kieltä. Varis harjoittelee kovasti viisaan Portinvartija Karhun kannustuksella. Lopulta saattaakin käydä niin, ettei luultu haave ja asetettu tavoite olekaan kaiken vaivan arvoista, vaan onni löytyy toisaalta.
//lukukoordinaattori Marianna
Marcero, Deborah (2021)
Purkissa
Se hetki, kun joku kirja saa huokaisemaan kirjan päättyessä... ja joku kirja nostaa ihon kanalihalle jo kesken kirjan. Ja tietysti positiivisessa mielessä. Purkissa- kirja kertoo Leevistä, joka haluaa kerätä kaikkea mahdollista. Kukapa lapsi ei... (auton jalkatilassa keppejä, kiviä, käpyjä, jätskitikkuja...). Leevi saa myös mahdottomilta tuntuvat asiat purkitettua muistoksi. Leevi kohtaa Elvin, jolla on samanlainen harrastus, ja yhdessä keräily on vielä hauskempaa. Mutta eräänä päivänä Elvi ilmoittaa perheen muutosta kauas toiseen kaupunkiin. Kirjassa käsitellään todella kauniisti ikävää ja sen lievitystä, ja toivon siemen itää myös tulevasta.
Kirjassa on erittäin kaunis kuvitus väreineen ja yksityiskohtineen. Kuvitus antaa aineksia monilukutaidon kehittämiseen- värit, tunnelmat, yksityiskohdat, tunteet, ilmeet, ympäristön äänet...
Ja varmasti myös tyhjiä purkkeja tulee silmäiltyä... mitähän niihin keksisi laittaa?
// lukukoordinaattori Eeva
Mariska, kuvitus Niemensivu Reetta & Ravantti, Aapo ( 2018)
Määt ja Muut- Runoja eläimistä ja ihmisistä
"Mariskan eläinrunot ovat täynnä riimien riemua. Ne on kirjoitettu rennolla kädellä, huvittamaan, liikuttamaan niin lasta kuin aikuista lukijaa'. Rytmikkään laululyriikan tavoin säkeet menevät suoraan sydämeen ja jäävät päähän soimaan."
"Ilmassa on iloisemmat ajat"- tuumaa varisherra Veijo, kun on perustanut Veken lento Oy:n ja alkaa kuljettaa maassamurjottajia. Sopii mainiosti uuteen, toivon mukaan valoisampaan vuoteen. On hyvä asettua välillä Pentti-Kyyn asemaan: miltä tuntuu kun kaikki aina säikkyy? Etanaa harmittaa jatkuvat poutakyselyt: "Huomisen ilmaa en paljasta sulle, piilossa pidän mun sarvii. Säätila selvii, ulos kun menet, siihen ei etanaa tarvii."
Sammakkoa harmittaa pussaavat prinsessat, joita on jonoksi asti. Lammasta ärsyttää nynnyillevät lajitoverinsa: "Nynnyilevät menemään, olen ainoo näköjään, jonka veri alkaa kiehua. Kuorossa muut määkikööt, minä pidän soolojööt..."
Lissu Lokintyttö aikoo olla ihan vähän tuhma, koska on iältänsä uhma. Mitähän kaikkea Lissu Lokinpoika muiden harmiksi tekeekään... Uhmakas on myös pikku-Siiri Sirpelöinen: välillä lakossa, sitten tulee itkulitku mutta: "Temput taisi tepsii, kun hetken päästä hihitellen hihaan nenän pyyhki räästä. Niin se elo menee, itku tulee aina, torstaina jos suree, nauraa perjantaina." Nih!
// lukukoordinaattori Eeva
Paasto,
Kaisa, kuvitus Ahokoivu, Mari (Tammi, 2020)
Anni kaverinkesyttäjä
Kun paras kaveri Miisa muuttaa Amerikkaan, ei paljon
naurata. Ei ainakaan Annia. Koulussa on tooodella tylsää eikä uusien
kaverisuhteiden luominen ole kovin helppoa. Kotona luuhaava isoveli ei auta
asiaa, eikä lemmikkipossu Vaappukaan ala kotiutumaan, röhkii ja röhnöttää vaan.
Anni on neljäsluokkalainen, jolle koulun alkaminen aiheuttaa ankeutta ja pahaa
mieltä, etenkin kun pinkki-ihmiset utelevat ja kyselevät kaikkea tyhmää ja
turhaa. Kun kotona reipas ja iloinen tyttö muuttuu kuin napista painaen koulun
pihalla kiukkuiseksi möllöttäjäksi, tajuaa Anni pikkuhiljaa, että ei auta muu
kuin ryhtyä kaverinkesyttäjäksi. Lemmikkipossu Vaappua kun hän ei osaa
kouluttaa, josko kaverin saaminen olisi sitten helpompi juttu?
Raikas kirja ystävyyssuhteista, perhesuhteista,
possusuhteista. Kun ystävyys on katkolla, voi lapsen arki olla rankkaa. Kivasti
ja kekseliäästi kuvitettu kirja, tekstin määrä sivuilla sopivan maltillinen
pienellekin lukijalle.
//kirjastopedagogi Piia
Sundström, Josefine; Lindman, Mervi (2020, suom. Karhu, Satu)
Tam-Tam menee päiväkotiin
Äiti vie Tam-Tamin aamulla päiväkotiin. Miten päivä ruokailuineen, vessassa käynteineen, laulu- ja lepohetkineen sujuu? Mitä muuta Tam-Tam ehtii päiväkodissa tehdä, ennen kuin isä hakee hänet kotiin? Kirja on täysosuma päiväkodin aloittavalle taaperolla. Se ihastuttaa myös isompaa lukijaa.
Mainio kirja napakkaa ja lyhyttä kieltä puhuvalle taaperolle tai suomen kieltä muuten harjoittelevalle mussukalle. Tam-Tam kokee lapsena uuden päiväkotiympäristön- luemme hänen arjen havaintojaan päivästä pikku välähdyksinä. Ihana kirja! Ja Lindmanin tutunoloinen ja värikäs kuvitus...
//lukukoordinaattori Eeva
Rantala, Heli; Lehtola, Netta (2021)
Murtautuja Mauri
Sen olisi pitänyt olla synkkä ja myrskyinen yö, mutta se oli kaikkea muuta...
Kun Mauri syntyy, hyttysetkin hymyilevät eikä kukaan astu koirankakkaan. Edes murrosikä ei muuta Mauria, joka vain haaveilee pilvilinnoissaan ja on aina hyvänteossa. Tästä huolimatta isä haluaa pojastaan rosvon. Kaikki kuitenkin muuttuu, kun Mauri tapaa Pipsan - hyvää mieltä ja kehuja jakelevan tytön, jonka vanhemmat sattuvat olemaan poliiseja!
Hurmaavan hullunkurinen tarina rosvoperheen lapsesta, joka ei sovi vanhempien ja sisarusten odotuksiin. Tahtomattaan Mauri on hyvä, eikä pysty tekemään rötöksiä joita häneltä odotetaan. Kaunis ja värikkään ilmeikäs kuvitus sopii tarinaan hienosti.
"-Mitä sinä näet? hän kysy. -Epäonnistuneen murtautujan, Mauri vastasi vilkaistuaan lasin pinnasta heijastuvaa kuvaansa.
-Hassua. Minä taas näen loputtoman määrän mahdollisuuksia, Pipsa totesi."
//lukukoordinaattori Marianna
Rentta, Sharon (2020)
Eläinseikkailijat - Klaara ja laulava orkidea
"Klaaran mielipuuhaa on kuunnella jääkarhupapan tarinoita ajoilta, jolloin pappa oli ollut kuuluisa tutkimsumatkailija. Kun pappa kertoo sademetsän kätköissä kasvavasta harvinaisesta kukasta, Klaara päättää matkustaa viidakkoon toislle puolelle maapalloa.
Ystävien mielestä suunnitelma on uhkarohkea, mutta Klaara aikoo etsiä laulavan orkidean eikä anna minkään pysäyttää itseään...
Klaara löytää monenlaisia uskomattoman upeita kukkia, mutta osaako yksikään niistä laulaa?"
Tähän löytyy myös tehtäväidea vinkeistä!
//lukukoordinaattorit
Tamminen, Petri, kuvitus Kerttula, Valpuri (2019)
Kun kohtaat avaruusolennon - Viisi tärkeää ohjetta
"Avaruus on valtavan suuri, ja jossakin siellä varmaan elää avaruusolentoja. Jonakin päivänä voi sattua niin, että avaruusolennot saapuvat maapallolle ja juuri sinun pihallesi. Silloin on hyvä tietää miten kannattaa toimia."
Hilirimpsis! Muista noudattaa ohjeita: Hymyile! Tervehdi! Kerro nimesi! Ensimmäiset ohjeet ovat päivänselviä, mutta seuraavia täytyykin jo vähän miettiä... Kirja on aivan loistava keskustelunaloittaja, sillä vähitellen lukija saattaa huomata ohjeiden olevan sellaisia, joita voi hyödyntää muissakin tilanteissa kuin kohdatessa avaruusolennon.
Käytimme kirjaa alkuopetuksen matkalaukkukaverit -kierroksella. Lue tästä vinkit.
//lukukoordinaattorit Marianna ja Eeva
Vanhatalo, Pauliina; Laitinen, Anna Emilia (2019)
Nipistäjä-Kerttu
Kertun mielestä hänen perheensä on välillä ihan tylsä, niin äiti, isä kuin velikin. Kukaan ei kuuntele, ymmärrä eikä kiinnitä Kerttuun tarpeeksi huomiota. Mutta Kertulla on keinonsa: kun häntä ei huomata, hän nipistää! Lopulta muu perhe saa tarpeekseen ja Kertun täytyy luopua ihanista, pitkistä kynsistään. Häntä harmittaa kamalasti, mutta onneksi äiti tajuaa, mistä kiikastaa.
Oivaltava, surullisenkin kaunis tarina lapsesta, joka kokee ettei tule kuulluksi. Kerttu toimii, kuten parhaakseen näkee: ainakin huomio on taattu! Kirja herättelee aikuista lukijaa kiinnittämään huomiota aitoihin kohtaamisiin, ja toisaalta tarinaa kuuleva tai lukeva lapsi voi ymmärtää, miksi joku käyttäytyy siten, kuten käyttäytyy. Niinhän se helposti usein menee: kun muut keinot tuntuvat tehottomilta, otetaan nyrkit käyttöön. Onneksi löydetään ratkaisu tähänkin, ja lopulta päästään myös tutustumaan ja seikkailemaan erilaisiin sisäisiin maailmoihin.
//lukukoordinaattori Marianna
Weninger, Brigitte; Rowe, John A (2000)
Metsätontun myssy
"Metsätontun myssy on kerrassaan vastustamaton. Niin ajattelevat myös eläimet, jotka mieluusti asuisivat siinä. Kunnes tulee joku, jota kukaan ei halua mukaan!
Brigitte Wenigerin mainiot sanaleikit ja John Rowen iloisen humoristinen ja taidokas kuvitus tuottavat iloa niin pienille kuin isoillekin lukijoille"
Tähän löytyy tehtäväidea vinkeistä
//lukukoordinaattori Eeva
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti