Hanketyö on todellakin raastavaa. Jos joku kysyy, miltä hanketyö tuntuu, vastaisin otsikon mukaan.
Se vaatii hyvää paineensietokykyä, rautaisia hermoja, tarkkaa suunnitelmallisuutta sekä tiukkaakin tiukempaa aikatauluttamista.
Etenkin yksin tehty hanketyö on puurtamista, pohtimista, pähkäilyä. Se on pikaisesti tehtyjä päätöksiä, nopeita refleksejä, kommunikointia ja viestintää laadukkaasti ja tehokkaasti (kuulostaa agenttihommilta..). Te jokainen, joka yksin olette hanketta vetäneet, tiedätte mistä puhun. Olette melkoista porukkaa!
Edellä mainittujen asioiden lisäksi pitää muistaa mainita aurinkoinen kääntöpuoli - on uuden löytämistä, uusien toimintatapojen oppimista, ihmisten erilaisten kommunikointitapojen kohtaamista. Hyvät asiat jäävät mieleen, hyvät ihmiset jäävät elämään. Positiivisten, aitojen ihmisten kohtaamiset antavat enemmän kuin sata jänistä, kuten entinen kirjastokollegani tässä kohdassa sanoisi (terveiset Joukolle).
Mitä muuta vuosi antoi, kuin hirmu kivoja kokeiluja, uusien asioiden testaamista, onnistumisia ja tietysti myös pieleen menneitä ajoituksia ja suunnitelmien peruutuksia. Ainakin sain supermahtavat kirjastokollegat, joiden kanssa sain tehdä riemastuttavia päiviä suunnitellen sisältöä lapsille ja kasvattajille. Sain pilottikouluista ja päiväkodeista kohtaamisia ammattitaitoisten kasvattajien ja pedagogien kanssa, jotka kertoivat työn arjesta, erilaisista päivistä, mitä mielenkiintoisimmista projekteista. Kertomuksia siitä työstä, jota arvostan suuresti ja josta tiedän nyt, millaisia kasvattajia toivon että lapset saavat - he nimittäin ansaitsevat vain parasta.
Pidetään lukemisen arvo voimissaan. Liputetaan lukemisen, kirjojen, sanojen ja sanataiteen puolesta.
Lukutukea koulutien alkuaskeliin on nyt paketissa, ja paketti rusetilla koristettu. Pohojalaiset kasvattajat, mukulat, kirjastojen lanu-taitajat - kiitos aitoudesta, huumorista, hyvistä keskusteluista, hyvästä mielestä.
Kiitollisena kiittäen ja kumartaen - kirjastopedagogin uudet seikkailut odottavat.
Peace and love,
Piia
