perjantai 29. tammikuuta 2021

Uutis- ja mediataitoviikoille feikkiuutisia

Uutis- ja mediataitoviikot odottavat ihan kulman takana, hui! 
Toivottavasti monet ovat muistaneet tilata kouluille ja varhaiskasvatusyksiköihin lehtiä luettavaksi ja toiminnan tueksi.

Lukukoordinaattorit ovat pyöritelleet fake news -ajatusta loppusyksystä asti. Vähitellen aiheeseen liittyvät tekstit ja tehtävät kirkastuivat, ja matkalaukkukaverit lähtevätkin kiertämään näillä oitis. Poikkeuksellisesti jaamme tehtävät ja ideat jo ennen kiertuettamme, jotta saatte käyttöönne materiaalit kyseisten viikkojen ajalle.

Sopivan tarinan etsiminen oli aluksi aika työlästä. Valjastimme upean kirjastonkin väkeä pohdintaan, mutta he eivät siinä keksineet olemassa olevaa suomenkielistä lastenkirjaa aiheeseen fake news, juorut tai väärinkäsitys. Haimme monenlaisilla hakusanoilla, ja nyt on mahdoton enää muistaa varmaksi millä hakusanalla lopulta teimme löydön. Juorut, valhesadut, vitsitarinat.... Päädyimme lopulta hölmöläissatuihin! Hölmöläissaduissa ei suoranaisesti pilkata ketään, vaan ylipäänsä hölmöjä ihmisiä jotka ajattelevat hieman erikoisella tavalla tai tekevät kummallisia valintoja ja päätelmiä. Monessa hölmöläissadussa on taustana väärinkäsitys. Joku kuulee jonkin asian, mutta tieto kääntyykin päälaelleen toteutusvaiheessa, tai hölmöläiset tekevät ymmärtämättömyyttään ylimääräistä työtä (kuten valon kantaminen taloon).  Hölmöläissadut ovat mitä mainiointa luettavaa kun käsitellään mediataitoja, juoruilua, tarinan muuttumista matkalla.... Aika monella on varmasti kokemusta siitä, että tarina muuttuu joka kertojan suussa, ja lopulta on jo jotain aivan muuta. 


Kakkosluokkalaisten tekemisenä on tällä kertaa keksiä hölmöläissatuihin otsikoita, joko kääk -tyyppisiä höpöuutisia, liioiteltuja, tai sitten hyvin asiapitoisia. Itse sadut on kirjoitettu valmiiksi siten, että ne voi tulostaa ja liittää vaikkapa seinälle: mistä nämä otsikot/juorut lähtivätkään liikkeelle alkujaan? Linkissä kolme lyhyttä hölmöläistarinaa.



Hölmöläissatujen lisäksi valitsimme aiheeseen liittyen luettavaksi vanhan satuklassikon Tipu Tip. Tätä käytämme ekaluokkalaisten kanssa. Tipu Tip on pikkuinen tipu, jonka päähän tippuu tammenterho. Tipu on vakuuttunut, että nyt taivas on putoamassa ja kuningasta pitää asiasta varoittaa. Se saa mukaansa monta toveria, sillä oltiinhan tärkeän asian äärellä. Koko joukkio joutuu kuitenkin Ketun suuhun, ja tarinalla onkin aika hurja loppu. Tästä saataneen kuitenkin hyvää keskustelua aikaan siitä, kannattaako tehdä hätiköityjä päätelmiä (päähäni tippui jotain = taivas putoaa), ja kannattaako suodattamatta uskoa kaiken, mitä joku tohkeissaan selittää. Tähänkin sopisi se rikkinäinen puhelin -leikki, mutta se saa nyt jäädä odottamaan toisia aikoja. Tipu Tipissä viesti pysyy samana koko ajan, mutta viestiin uskova väkijoukko vain kasvaa. 

Ekaluokkalaisten puuhana on leikata sanomalehden otsikoista sanoja, ja muodostaa höpöhöpö -otsikoita.  

Eeva askarteli malliotsikoita. Eli sisältö voi olla ihan mitä tahansa järjetöntäkin, mutta ne muodostetaan kuitenkin niin, että virkkeen rakenne on jotakuinkin suomen kielen ja otsikkotyylin mukainen. Nämä tehdään pareittain tai pienissä porukoissa, toki jos aikaa ja lehtiä on runsaasti, voi näitä tehdä vaikka kuinka paljon.

Haaveilimme todellakin rikkinäisen puhelimen leikkimisestä, mutta vallitsevan tilanteen vuoksi emme voi pyytää lapsia hönkimään toistensa korviin. Tilalle keksimmekin Putous -ohjelman inspiroiman "kerro tarina kuten sen kuulit" leikin. Meidän versiossa kerrottavana tarinana klassikko Maitotyttö, joka on hyvin lyhyt tarina, sen pystyy ehkä muistamaan kun loogisesti ajattelee ja siihen saa eleillä ja ilmeillä lisää muistettavaa. Tarina lienee kuitenkin nykylapsille vieras, joten kukaan ei välttämättä saa lisäetua siitä, että olisi entuudestaan tuttu. Idea on, että valitaan leikkijöitä vaikkapa viisi. Yksi jää kuulolle, muut menevät pois huoneesta, jotta eivät kuule eivätkä näe mitä tapahtuu. Aikuinen lukee ja elävöittää tarinan ensimmäiselle leikkijälle. Tämän tehtävänä on painaa esitys mieleensä mahdollisimman hyvin. Seuraava leikkijä kutsutaan paikalle, ja ensimmäinen leikkijä esittää tarinan hänelle niin hyvin kuin muistaa, eleineen ja ilmeineen päivineen. Näin edetään viimeiseen kuulijaan saakka, ja ehkäpä saadaan huomata kuinka paljon tarina muuttuu matkalla. Alla maitotyttö -tarina käyttöönne, mutta tähänhän käy moni muukin tarina, uutinen tai vaikkapa runo. Mikäpä estää katsomasta Lasten uutisista jonkin pätkän, ja tätä pitää kaikkineen sitten yrittää matkia. Olisi ainakin helppo lopuksi verrata, miten paljon tarina/esitys alkuperäisestä muuttui.

MAITOTYTTÖ

Satujen otsikot

Kehittelimme perinteisiin satuihin kohuotsikoita. Nämä otsikot kertovat muunneltua totuutta sadusta, tai otsikkoon on nostettu jokin epärelevantti asia. 


Eeva teki näistä otsikoista vielä tällaisia lehden etusivuja, ja voi miten ne onkaan hassuja! Käytämme näiden arvuuttelua verryttelynä ennen otsikkojen keksimistä.  Linkistä alta näet kaikki 12 keksimäämme otsikkoa. Teimme lisäksi lottopohjan, jossa tarinoihin liittyviä kuvia, ja niitä voi sitten rastia tai käyttää arvailussa apuna. Jos onnistumme, laitamme tämänkin teille jakoon. Papunetistä löytyy joihinkin klassikkosatuihin useita kuvia, lisäksi cc-free hakusanalla löytyi joitain palvelimia, jolta sai ladattua kuvia. Osa käyttämistämme kuvista taitaa kuitenkin olla sellaisia, että saamme niitä itse käyttää muttemme saa jakaa eteenpäin. Edit. tästä linkistä kymmenen kuvan tiedostoon. Kuvat on viiden sadun ryppäinä, kahtena kuvatiedostona. Tiedosto on kovin ankea, mutta mukava jos joku siitä saa apuja johonkin.




Runot uutis- ja mediaviikoilla


Jälleen pääsemme palaamaan runojen ihastuttavaan maailmaan. Netin käytöstä, uutisista ja juoruista on myös tehty runoja. Kirsi Kunnaksen Tiitiäisen tuluskukkaro -kirjasta (Kuvitus Kristiina Louhi, WSOY 2000) löytyy kolme runoa, jotka ovat suoraan mediataitoon liittyviä: Hiiren iltahuokaus (sivu 26) kertoo äitihiirestä, joka tuskastelee alati netissä surffailevia lapsiaan, Mainoskissa, (s. 57) jossa ihaillaan purkkiruokaa mainostavaa kissaa sekä TV-töllöttäjä (s. 83), joka kertoo televisiota töllöttävästä miehestä. Samasta kirjasta löytyy myös Kettu- Kuoman kepponen, missä kerrotaan juttua keppostelevasta ketusta, ja tässä runossa on sellainen juoruilun tunnelma.

Runokokoelmateos Leijona se venytteli (toim. Tuula Korolainen ja Riitta Tulusta, kuvitus Maija Hurme, Lasten keskus 2017) sisältää myös muutamia runoja tästä aihepiiristä, itseasiassa myös tuon Kirsi Kunnaksen aiemmin mainitun Hiiren iltahuokauksen (tässä teoksessa sivulla 43). Tuula Korolaisen runo Hiirien mikropiiri kertoo tietokoneen ja netin käyttöä opettelevista hiiristä. Kyseinen runo on kirjoitettu jo vuonna 1990, mutta moni asia on siinä vielä ihan samalla tavalla kuin ennenkin. Aki Ollikaisen runo Fiktio ja Fakta tiedonvälittäjinä puolestaan kuvailee miten kahden pikku porsaan, Fiktion ja Faktan, päähän nousee suosio kun he kertovat muunneltua totuutta. Molemmat edellä mainitut runot löytyvät kirjan sivulta 42.  Runoanalyysiin näissä on ainesta, ja toisaalta esimerkiksi Fakta ja Fiktio tiedonvälittäjinä -runolla voisi aloittaa oppimistuokion netiketin maailmasta. 
Ja tokihan myös Jukka Itkonen on kirjoittanut näille viikoille sopivan runon. Birgit "Bibbe" Mustelma, uutistenlukija -runo löytyy Itkosen Leikkihaitari -teoksesta (OTAVA 2011) , jossa on valittuja lastenrunoja vuosilta 1986-2010. 


Toivottavasti saatte tästä ideoita media- ja uutisviikoille, ja toki ihan mihin kohtaan vuotta tahansa!


Lukukoordinaattorit Eeva ja Marianna

tiistai 26. tammikuuta 2021

Runoja, runoja

Me lukukoordinaattorit olemme tämän hankkeen aikana tutustuneet moniin meille uusiin kirjailijoihin. Eräs suuren vaikutuksen tehnyt kirjailija, on Jukka Itkonen ja hänen valtaisa runotuotantonsa! Runot ovat hauskoja, kekseliäitä ja lapsien maailmaan sujahtavia.

Runoissa löytyy valtavasti opetuksessa käsiteltävää sisältöä. Ylipäänsä runot tekstilajina, mikä on runo ja millaisia erilaisia runoja on olemassa? Mikä on haiku? Runoista tulee monesti ensimmäisenä mieleen riimit, ja lapsethan tunnetusti rakastavat riimejä, niiden arvaamista ja keksimistä. Runoissa on myös kielikuvia, joiden ymmärtäminen onkin jo vähän hankalampaa. Rytmi runoissa on monesti erilainen kuin muissa tekstityyleissä, mutta toisaalta se tekee runoista helposti tunnistettavia, vaikka riimejä ei olisikaan. 

Kielikuvien ja erilaisen rytmin takia runoja kannattaa ihan opetella lukemaan. Runomuotoon tai riimitellen kirjoitettuja lasten kuvakirjoja löytyy, ja niiden kanssa runojen maailmaan liukuminen lienee melko helppoa. Tekstin lopuksi on listattuna muutamia runokuvakirjoja, joissa on paljon sellaisille varhaiskasvatusikäisille sopivia, mutta kyllä tälläiset "helpot tarinat" uppoavat vielä pikkuoppilaisiinkin. 




Eräs kokonaisuus alkuopetukseen

Guiding readers - Layers of meaning - a handbook for teaching reading comprehension to 7-11 years old (Tennent, Reedy, Hobsbaum, Gamble) teoksessa on loistavia esimerkkitapauksia, miten alakouluikäisille voi opettaa erilaisten tekstilajien lukemista. Muun muassa mainosten lukuun ja tutkailuun löytyy mainio kokonaisuus.

Erityisen ihastuttava on opetuskokonaisuus, jossa 8-9 -vuotiaiden länsilontoolaisten lasten kanssa käydään erästä runoa läpi. Alla on tämän artikkelin innoittama oma versiomme, joka monilta osin noudattaa artikkelin esimerkkitapausta. Käsittelyssämme tässä on Jukka Itkosen runo, mutta varmasti vastaavia hyviä esimerkkejä löytyy muiltakin runoilijoilta.

Itkosen Astronautin rusinapulla -teoksesta löytyy runo nimeltä Kuusivuotissynttärit, joka on oivallinen käsiteltäväksi runotunnilla. Runossa on jonkin verran pituutta, jotta on mitä analysoida, mutta se ei ole läkähdyttävän pitkä. Runo on pääasiassa riimitetty, muutamia rytmiä keventäviä säkeitä riimiparien ulkopuolella. Runossa ei ole juurikaan käytetty kielikuvia, mikä helpottaa runon käsittelyä pikkuoppilaiden kanssa. 



Runoa voisi lähteä käsittelemään siten, että aikuinen lukee lapsille runon. Runo voisi olla myös oppilaiden nähtävillä dokumenttikameralla heijastettuna tai muulla keinoin. 

Lähdetään miettimään, mitä juhlaa runossa vietetään? Nimi kannattaakin tässä tapauksessa jättää kertomatta/näyttämättä, jotta voidaan asiaa pohtia. Lasten puutarhajuhla tulee mainittua heti ensimmäisessä säkeistössä, mutta viimeisen säkeistön lopulla mainitaan ensimmäistä kertaa syntymäpäivään liittyvä sana, päivänsankari, jolloin voidaan päätellä että jonkin lapsen syntymäpäivät on kyseessä. Juhlassa tarjottavia herkkuja pystytään ilman suurempaa analyysiä löytämään, ja myös juhlaan osallistuvia vieraita pystytään nimeämään. 

Sen jälkeen voisi lähteä miettimään, mitä voi päätellä hieman enemmän asiaa pohtimalla. Vuodenaikaa pystyy vähän aavistelemaan, sillä runossa puhutaan auringon säteistä ja siitä että ei sada, ja kyseessä todella on puutarhassa vietettävä juhla, eli ei ehkä talveen sijoitu tämä runo. Vieraana olevien lasten puuhista voi myös tehdä päätelmiä; yksi putoaa puusta ja kiipeää sinne heti takaisin, toinen tukkii vastahakoisen kaverin taskuun limpparipulloa jne. 

Tietenkin runossa on myös todella hyviä riimipareja, joiden metsästämiseen voikin sitten lapset lopuksi valjastaa. Voisiko runoon myös keksiä lisäsäkeistöjä, mitä muuta juhlassa tapahtuu? Onko juhlassa muitakin vieraita kuin mainitut, mitä he puuhaavat?

Tämän kaltaista runon käsittelyä voi ja kannattaa tehdä isompienkin oppilaiden kanssa. Runoksi tulee vain valita jonkin vähän haastavampi, joka sisältää enemmän kielikuvia ja pureskeltavaa, rivien väliin piilotettua tietoa. Runoissakin riittää pureskeltavaa!

Touhukkaissa runoutta

Olemme vetäneet Touhukkaat - "kerhoa" ekaluokkalaisille muutaman kerran. Toisella kerralla meillä oli aiheena runot ja riimit. Luimme Antto urheilee (Mannström, Annika) -kirjan, jossa Antto poika pohtii mitä urheilulajia alkaisi harrastamaan. Suvusta ja lähipiiristä löytyy eri urheilulajeihin hurahtaneita, mutta Antolle ei meinaa sopivaa lajia löytyä. 






Kirja on runomuotoon kirjoitettu, ja kuvissakin löytyy tutkittavaa. Aukeamilla on myös paljon yksittäisiä sanoja, joita lukemaan oppinut voi lukea ja siten vielä enemmän osallistua lukuhetkeen.

Kun kirja on luettu, teemme pienen välijumpan. Muun muassa Opetushallituksen oppimateriaaleista, Kielikarhu 2:sta löytyi runoanalyysiharjoituksia, joissa muun muassa riimipariarvoituksia. Riimiarvoituksen alku luetaan, ja heti kun joku keksii puuttuvan riimiparin, saa sen sanoa ja KAIKKI menevät heti kyykkyyn! Riimipariarvoituksia löytyy myös kirjasta Löytöretki kieleen -leikkejä ja harjoituksia (Tornéus, Hedström, Lundberg), ja toki voi vaikka käyttää ihan jotain selkeästi riimiteltyä runoakin tällaisessa jumpassa.

Touhukkaisiin osallistuu toiveidemme mukaan noin 6 lasta. Lapset jaettiin kahteen ryhmään leikkimään riimiparileikkejä. Toinen leikki on riimiparilotto, jonka mukailimme Sari Salon Peppu irti penkistä! Kirjan ohjeista (kurkkaa myös Sarin blogi toiminnallistaelamaa.blogspot.com ). 




Toisena leikkinä on kärpäslätkäleikki. Eli riimiparin toinen sana on sinitarralla kiinnitetty kartonkiin, jotteivat lentele ympäriinsä kun lätkillä huiskitaan. Toinen pari on aikuisella nipussa, ja aikuinen lukee kädessään olevan riimisanan. Leikkijät lätkäisevät mahdollisimman nopeasti tälle parin kartonkialustalta. Se, kenen lätkä on alimpana, saa pisteen. Tietenkään ei ole tarpeen laskea pisteitä, mutta joitain lapsia se voi kannustaa osallistumaan. 


Kun riimipari on löydetty, kannattaa vertailla sanahahmoja päällekäin. Lapset todella huomaavat, miten sanoissa on vain pieni, muutaman kirjaimen ero!

Riimiparit täältä. Lukutaidon mukaan kannattaa miettiä paljonko riimejä laittaa kerralla tarjolle. Sujuvat lukijat pärjäävät ison sanamäärän kanssa, haparoivammille lukijoille kannattaa laittaa ainakin alkuun vain muutamia sanoja. Lisäksi osaan riimeistä keksii useita vaihtoehtoja, ja ne voi laittaa tarjolle myös.  Oikeita ratkaisuja voi olla siis useita!

Oppilaat tuntuivat tykkäävän päivän leikeistä, suurin osa peukkumittarin peukuista näytti ylöspäin!


Pienten lasten kanssa

Emme tietenkään saa unohtaa pienten lasten kanssa loruttelun tärkeyttä kielenkehityksen kannalta. Loruihin löytyy valtavasti leikkejä, joita voi sylikkäin ihan pienen vauvan ja taaperon kanssa rallatella. Sanojen rytmi yhdistettynä kehon rytmeihin tukee lapsen kielenkehitystä, mutta myös yllättäen matemaattisten taitojen kehittymistä! Pienten lasten musiikkileikkikouluissa käytetään paljon loruleikkejä, soittimien kera tai ilman. Kotonakin voi muskarin hyötyjä saada lorujen ja loruleikkien avulla, ilman soitto- tai laulutaitoa. 

Loruja kannattaa myös käyttää hyödyksi erilaisissa siirtymätilanteissa ja ei-mieluisissa toimissa, kuten hampaiden harjaamisessa tai pottaharjoittelussa. Keksikää ryhmässä tai kotona omia loruja, joilla viedä huomio varsinaisesti asiasta, muksut saattavat suoriutua yllättävänkin hienosti takkukohdista!

Lisää sisältöä ja vinkkejä runojen opettamiseen:

Opetushallituksen Kielikarhu - kokonaisuudet. Suunniteltu s2 -opetukseen, mutta hyvää perustietoa ja harjoituksia kaikille. Kielikarhu 2 kokonaisuuden  (suositeltu 3.-4.lk)  Lukutoukan tutkimukset jaksossa löytyy kappale Runojen tulkintaa. Tässä käsitelty ihan runojen peruskäsitteet ja opetellaan tunnistamaan runo tekstilajina. Sisältää myös hyviä harjoituksia ja vinkkejä.


Sanataideyhdistys Yöstäjän Runorobotti luo antamistasi sanoista kauniin haikun. Näitä haluaa aikuinenkin tehdä uudestaan ja uudestaan. 



Runomuotoon kirjoitettuja lasten kuvakirjoja:

Bright, Rachel:  Minun, sanoi orava & Kyllä, sanoi koala & Ihan itse, sanoi susi

Gahrton, Måns: Roni ja Juulia -sarja 

         - Päiväkoti-ikäisistä alkuopetukseen

Gunnervall, Maarit: Retkelle aurinkoon

         - Pahvisivuinen, pienemmille lapsille riimitelty

Hart, Carly: Merirosvot kylässä 

        -sisältää laskemista, alle kouluikäisille 

Jansson, Tove: Kuinkas sitten kävikään & Kuka lohduttaisi Nyytiä? & Vaarallinen matka

Knapman, Timothy: Hyvää yötä, merirosvot!

Koskinen, Juha-Pekka: Gabriel Hullo & viheltelevä vampyyri

        - Vähän pidempi tarina, täysin riimitetty kokonaan. Ehkäpä eskari-ikäisistä eteenpäin, mutta lapset         tuntien jo vähän pienemmillekin.

Krauss, Ruth: Minä lennän

        - Tammen kultaisia kirjoja, pienemmille lapsille sopiva

Lehtinen, Emilia: Prinsessa Wilhelmiina ja kohtalon lantti

        - Pidempi kirja, vähän isommille. Hauskasti sekoitettu klassista prinsessasatua ja modernia tvistiä.

Mannström, Annika: Antto urheilee

         - Päiväkoti-ikäsistä alkuopetukseen, urheiluaiheisia runoja yhdeksi tarinaksi nivottuna

Marin, Päivi: Mila ajattelee toisin

McCleary, Stacey: Annan sinulle maailman

Mitton, Tony: Jokin sauruksen tapainen

Prasadam-Halss, Smriti: Pusu pelastaa päivän

Rakkolainen-Sossa, Satu: Mainio matkatoimisto

        -vähän pidempi kirja

Sperring, Mark: Tassu tassussa & Kapteeni Kestilä tarjoaa pestiä!

Smallman, Steve: Virtapepanen

Tapola, Katri: Lyhtyjen maa

        -tunnelmallinen ja kaunis, ei riimitetty, koululaisille 

Weninger, Brigitte: Metsätontun myssy

Willis, Jeanne: Enemmän kuin kirja




/Lukukoordinaattori Marianna


Hanketyö on raastavaa

  Hanketyö on todellakin raastavaa. Jos joku kysyy, miltä hanketyö tuntuu, vastaisin otsikon mukaan. Se vaatii hyvää paineensietokykyä, raut...