Uutis- ja mediataitoviikot odottavat ihan kulman takana, hui!
Toivottavasti monet ovat muistaneet tilata kouluille ja varhaiskasvatusyksiköihin lehtiä luettavaksi ja toiminnan tueksi.
Lukukoordinaattorit ovat pyöritelleet fake news -ajatusta loppusyksystä asti. Vähitellen aiheeseen liittyvät tekstit ja tehtävät kirkastuivat, ja matkalaukkukaverit lähtevätkin kiertämään näillä oitis. Poikkeuksellisesti jaamme tehtävät ja ideat jo ennen kiertuettamme, jotta saatte käyttöönne materiaalit kyseisten viikkojen ajalle.
Sopivan tarinan etsiminen oli aluksi aika työlästä. Valjastimme upean kirjastonkin väkeä pohdintaan, mutta he eivät siinä keksineet olemassa olevaa suomenkielistä lastenkirjaa aiheeseen fake news, juorut tai väärinkäsitys. Haimme monenlaisilla hakusanoilla, ja nyt on mahdoton enää muistaa varmaksi millä hakusanalla lopulta teimme löydön. Juorut, valhesadut, vitsitarinat.... Päädyimme lopulta hölmöläissatuihin! Hölmöläissaduissa ei suoranaisesti pilkata ketään, vaan ylipäänsä hölmöjä ihmisiä jotka ajattelevat hieman erikoisella tavalla tai tekevät kummallisia valintoja ja päätelmiä. Monessa hölmöläissadussa on taustana väärinkäsitys. Joku kuulee jonkin asian, mutta tieto kääntyykin päälaelleen toteutusvaiheessa, tai hölmöläiset tekevät ymmärtämättömyyttään ylimääräistä työtä (kuten valon kantaminen taloon). Hölmöläissadut ovat mitä mainiointa luettavaa kun käsitellään mediataitoja, juoruilua, tarinan muuttumista matkalla.... Aika monella on varmasti kokemusta siitä, että tarina muuttuu joka kertojan suussa, ja lopulta on jo jotain aivan muuta.
Kakkosluokkalaisten tekemisenä on tällä kertaa keksiä hölmöläissatuihin otsikoita, joko kääk -tyyppisiä höpöuutisia, liioiteltuja, tai sitten hyvin asiapitoisia. Itse sadut on kirjoitettu valmiiksi siten, että ne voi tulostaa ja liittää vaikkapa seinälle: mistä nämä otsikot/juorut lähtivätkään liikkeelle alkujaan? Linkissä kolme lyhyttä hölmöläistarinaa.
Hölmöläissatujen lisäksi valitsimme aiheeseen liittyen luettavaksi vanhan satuklassikon Tipu Tip. Tätä käytämme ekaluokkalaisten kanssa. Tipu Tip on pikkuinen tipu, jonka päähän tippuu tammenterho. Tipu on vakuuttunut, että nyt taivas on putoamassa ja kuningasta pitää asiasta varoittaa. Se saa mukaansa monta toveria, sillä oltiinhan tärkeän asian äärellä. Koko joukkio joutuu kuitenkin Ketun suuhun, ja tarinalla onkin aika hurja loppu. Tästä saataneen kuitenkin hyvää keskustelua aikaan siitä, kannattaako tehdä hätiköityjä päätelmiä (päähäni tippui jotain = taivas putoaa), ja kannattaako suodattamatta uskoa kaiken, mitä joku tohkeissaan selittää. Tähänkin sopisi se rikkinäinen puhelin -leikki, mutta se saa nyt jäädä odottamaan toisia aikoja. Tipu Tipissä viesti pysyy samana koko ajan, mutta viestiin uskova väkijoukko vain kasvaa.
Ekaluokkalaisten puuhana on leikata sanomalehden otsikoista sanoja, ja muodostaa höpöhöpö -otsikoita. 
Eeva askarteli malliotsikoita. Eli sisältö voi olla ihan mitä tahansa järjetöntäkin, mutta ne muodostetaan kuitenkin niin, että virkkeen rakenne on jotakuinkin suomen kielen ja otsikkotyylin mukainen. Nämä tehdään pareittain tai pienissä porukoissa, toki jos aikaa ja lehtiä on runsaasti, voi näitä tehdä vaikka kuinka paljon.
Haaveilimme todellakin rikkinäisen puhelimen leikkimisestä, mutta vallitsevan tilanteen vuoksi emme voi pyytää lapsia hönkimään toistensa korviin. Tilalle keksimmekin Putous -ohjelman inspiroiman "kerro tarina kuten sen kuulit" leikin. Meidän versiossa kerrottavana tarinana klassikko Maitotyttö, joka on hyvin lyhyt tarina, sen pystyy ehkä muistamaan kun loogisesti ajattelee ja siihen saa eleillä ja ilmeillä lisää muistettavaa. Tarina lienee kuitenkin nykylapsille vieras, joten kukaan ei välttämättä saa lisäetua siitä, että olisi entuudestaan tuttu. Idea on, että valitaan leikkijöitä vaikkapa viisi. Yksi jää kuulolle, muut menevät pois huoneesta, jotta eivät kuule eivätkä näe mitä tapahtuu. Aikuinen lukee ja elävöittää tarinan ensimmäiselle leikkijälle. Tämän tehtävänä on painaa esitys mieleensä mahdollisimman hyvin. Seuraava leikkijä kutsutaan paikalle, ja ensimmäinen leikkijä esittää tarinan hänelle niin hyvin kuin muistaa, eleineen ja ilmeineen päivineen. Näin edetään viimeiseen kuulijaan saakka, ja ehkäpä saadaan huomata kuinka paljon tarina muuttuu matkalla. Alla maitotyttö -tarina käyttöönne, mutta tähänhän käy moni muukin tarina, uutinen tai vaikkapa runo. Mikäpä estää katsomasta Lasten uutisista jonkin pätkän, ja tätä pitää kaikkineen sitten yrittää matkia. Olisi ainakin helppo lopuksi verrata, miten paljon tarina/esitys alkuperäisestä muuttui.
Satujen otsikot
Kehittelimme perinteisiin satuihin kohuotsikoita. Nämä otsikot kertovat muunneltua totuutta sadusta, tai otsikkoon on nostettu jokin epärelevantti asia.
Eeva teki näistä otsikoista vielä tällaisia lehden etusivuja, ja voi miten ne onkaan hassuja! Käytämme näiden arvuuttelua verryttelynä ennen otsikkojen keksimistä. Linkistä alta näet kaikki 12 keksimäämme otsikkoa. Teimme lisäksi lottopohjan, jossa tarinoihin liittyviä kuvia, ja niitä voi sitten rastia tai käyttää arvailussa apuna. Jos onnistumme, laitamme tämänkin teille jakoon. Papunetistä löytyy joihinkin klassikkosatuihin useita kuvia, lisäksi cc-free hakusanalla löytyi joitain palvelimia, jolta sai ladattua kuvia. Osa käyttämistämme kuvista taitaa kuitenkin olla sellaisia, että saamme niitä itse käyttää muttemme saa jakaa eteenpäin. Edit. tästä linkistä kymmenen kuvan tiedostoon. Kuvat on viiden sadun ryppäinä, kahtena kuvatiedostona. Tiedosto on kovin ankea, mutta mukava jos joku siitä saa apuja johonkin.
Runot uutis- ja mediaviikoilla
Jälleen pääsemme palaamaan runojen ihastuttavaan maailmaan. Netin käytöstä, uutisista ja juoruista on myös tehty runoja. Kirsi Kunnaksen Tiitiäisen tuluskukkaro -kirjasta (Kuvitus Kristiina Louhi, WSOY 2000) löytyy kolme runoa, jotka ovat suoraan mediataitoon liittyviä: Hiiren iltahuokaus (sivu 26) kertoo äitihiirestä, joka tuskastelee alati netissä surffailevia lapsiaan, Mainoskissa, (s. 57) jossa ihaillaan purkkiruokaa mainostavaa kissaa sekä TV-töllöttäjä (s. 83), joka kertoo televisiota töllöttävästä miehestä. Samasta kirjasta löytyy myös Kettu- Kuoman kepponen, missä kerrotaan juttua keppostelevasta ketusta, ja tässä runossa on sellainen juoruilun tunnelma.
Runokokoelmateos Leijona se venytteli (toim. Tuula Korolainen ja Riitta Tulusta, kuvitus Maija Hurme, Lasten keskus 2017) sisältää myös muutamia runoja tästä aihepiiristä, itseasiassa myös tuon Kirsi Kunnaksen aiemmin mainitun Hiiren iltahuokauksen (tässä teoksessa sivulla 43). Tuula Korolaisen runo Hiirien mikropiiri kertoo tietokoneen ja netin käyttöä opettelevista hiiristä. Kyseinen runo on kirjoitettu jo vuonna 1990, mutta moni asia on siinä vielä ihan samalla tavalla kuin ennenkin. Aki Ollikaisen runo Fiktio ja Fakta tiedonvälittäjinä puolestaan kuvailee miten kahden pikku porsaan, Fiktion ja Faktan, päähän nousee suosio kun he kertovat muunneltua totuutta. Molemmat edellä mainitut runot löytyvät kirjan sivulta 42. Runoanalyysiin näissä on ainesta, ja toisaalta esimerkiksi Fakta ja Fiktio tiedonvälittäjinä -runolla voisi aloittaa oppimistuokion netiketin maailmasta.
Ja tokihan myös Jukka Itkonen on kirjoittanut näille viikoille sopivan runon. Birgit "Bibbe" Mustelma, uutistenlukija -runo löytyy Itkosen Leikkihaitari -teoksesta (OTAVA 2011) , jossa on valittuja lastenrunoja vuosilta 1986-2010.
Toivottavasti saatte tästä ideoita media- ja uutisviikoille, ja toki ihan mihin kohtaan vuotta tahansa!
Lukukoordinaattorit Eeva ja Marianna
Asiasanoilla haettaessa (juorut, juoruilu, huhut) löytyi muutamia kirjoja, enemmän nuortenosastolta, mutta muutama muukin. Tällainen tietokirja pisti silmään:
VastaaPoistaIhanko totta? : merkillisiä luuloja, sekaannuksia ja väärinkäsityksiä
Campbell, Guy ; Morgan, Paul ; Porio, Jouni
Moni luulee tietävänsä totuuksia, vaikkapa sen, että Kolumbus löysi Amerikan tai että karamelli on hampaiden pahin vihollinen. Onkin aika tuulettaa homeiset mukatosimyytit tämän vuosituhannen tietämyksen tasolle. Se onnistuu Ihanko totta? -kirjan avulla. Tämän kirjan luettuaan tietää tietävänsä, että edellä mainitut ja monet muut tosiasiat eivät pidä paikkaansa. Aikuiset eivät tiedä mitään, ja heidän onkin turha esittää tietävänsä, koska nyt asioista on mustaa valkoisella. Ihanko totta? kääntää tutut asiat päälaelleen, niin kuin ne oikeasti ovat. Hauskasti kirjoitettu tietokirja murtaa tosina pidettyä harhaluuloja ja antaa lukijalleen oikeassa olemisen riemun. Kirja innostaa erityisesti poikia lukemaan ja opettaa myös kriittisen ajattelun taitoa.
Lisäksi saduista voi jatkojalostaa montakin "onko totta vai ei"- tarinaa, esimerkkinä eläinsadut ja fantasiahahmoja sisältävät tarinat.
Aina kannattaa kysyä :) t. kirjastopedagogi Piia