"Isä osasi olla poissa kahdella tavalla. Toinen tapa oli sellainen, että isä oli poissa vaikka olikin kotona. Silloin hän vain makasi hiljaa sohvalla ja tuijotti tyhjyyteen tai söi peiton alla. Sellaisina päivinä isä ei olisi huomannut, vaikka katto olisi romahtanut päälle. Kun menin sohvan viereen ja huusin isän korvaan, että kahvi on valmista tai että puhelin soi, hän vain inahti hiljaa ja veti kädet vapisten peiton reunan leukansa yli. Toinen tapa oli sellainen, että isä oli ihan oikeasti poissa, matkoilla. Se tapahtui yleensä varoittamatta. Yhtäkkiä isä alkoi vain säntäillä vimmaisesti ympäri asuntoa aivan kuin hänen päässään olisi alkanut soida hälytin, jota ei saanut kytkettyä pois päältä pois. Hän selitti silmät oudosti hehkuen jostain tärkeästä tehtävästä, jota kukaan muu ei voisi hoitaa ja joka tekisi hänestä rikkaan ja mahtavan, ja karjahteli hurjasti samalla kun viskoi vaatteita matkalaukkuunsa. Sen jälkeen hän tilasi taksin ja häipyi kotoa mitään sanomatta."
Yhdeksänvuotias Alfred on tottunut huolehtimaan itse itsestään. Isällä on ollut tapana jättää rahaa jotta Alfred saa ostettua ruokaa itselleen, mutta nyt ruosteisessa peltitölkissä kolisee enää pari kolikkoa. Sähkötkin on katkaistu - isä on unohtanut maksaa laskun. Syyslomakin on alkamassa, eli Alfred ei pääse edes kouluun syömään. Korput ja suolakurkut eivät enää maistu, mitä siis tehdä?
Yön pimeydessä Alfred kirjaimellisesti törmää Amanda Lehtimajaan, joka kuuluu herkkäkorvaisten sukuun. Amandalla on erityistaito: hän kuulee unohdettujen lasten huokaukset. Näin Alfred tempautuukin mukaan seikkailuun, jossa tutustutaan paitsi monenlaisiin omenalajikkeisiin - ja jossa ennen kaikkea unohdetut saavat äänensä kuuluviin Radio Popovin lähetysten kautta.
Tämä jännittäviä juonenkäänteitä pursuileva, melko raskastakin ajankuvausta sisältävä Portinin lastenromaani voitti lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-palkinnon ansaitusti vuonna 2020.
Kirjastopedagogi Piia / Lukutukea koulutien alkuaskeliin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti