Osa kuvakirjoista on totetutettukin pedagogisista lähtökohdista käsin, mutta on valtavasti sellaisiakin kuvakirjoja, joiden tarinoissa ja kuvissa on loistavaa sisältöä opetuksellisesti katsottuna ilman varsinaista pedagogista tarkoitusperää.
Tunnekasvatukseen, positiiviseen pedagogiikkaan ja kaveritaitoihin ohjaavia kuvakirjoja on runsaasti olemassa. Esimerkkinä mainittakoon Jukka Hukat (Avril McDonald), Ympyräiset (Sinikka Sajama), Piki ja Molli -kirjat (Katri Kirkkopelto) sekä Metsäjengi -kirjat (Melissa Georgiou). Tässä vain pienen pieni hiven aiheeseen liittyvistä kuvakirjoista, niitä on vaikka kuinka paljon!
Tämän teeman mukaiset kuvakirjat ovat varmasti kasvattajille ja opettajille tuttuja, sillä niin paljon on aiheesta ollut keskustelua. Ja hyvä että on, sillä liikutaan äärettömän tärkeän aiheen ympärillä.
Kuvakirjat ovat oivana apuna myös suvaitsevaisuutta, toisen näkökulmaan asettumista ja erilaisuutta käsiteltäessä. Alla olevassa kuvassa on kaksi kirjaa, joissa kerrotaan sama tapahtuma eri näkökulmasta. Toisessa kirjassa kertojina ovat jättiläinen ja hiiri, toisessa kirjassa Mikko ja mörkö. Kuka onkaan lopulta se, jota kannattaa pelätä ja kuka on pelkääjä?
Tilanteen tai asian tutkailu toisesta näkökulmasta voi auttaa myös esimerkiksi uusien asioiden äärellä tai tapahtuneiden asioiden jälkipuinnissa. Kuvakirjoja löytyy myös näihin tarkoitusperiin: muutokset perhetilanteissa, siirtymät päiväkotiin, eskariin tai kouluun, lääkärikäynnit, erilaiset juhlat... Kuvakirja voi auttaa niin aikuista kuin lasta kinkkisessä tilanteessa!
Kirjoja -välilehdeltä löytyy lista kirjoista joihin olemme vuoden aikana tai jo aiemmin ihastuneet, ja arvelemme muidenkin niistä pitävän. Kirjojen yhteydessä saattaa olla vinkkejä siitä, miten ja minkä ikäisten kanssa niitä voisi opetuksessa hyödyntää.
Monilukutaito sisältyy sekä varhaiskasvatuksen kuin esi- ja alkuopetuksenkin opetussuunnitelmiin. Monilukutaitoahan on muun muassa tekstin, kuvien, symbolien, äänien kuin digitaalisten sisältöjenkin tulkinta. Kuvien tarkkailuun ja tulkintaan onkin ohjattu lapsia ja oppilaita aina kuvakirjan lukemisen aikana. Kuvat voivat nimittäin tuoda tarinaan jotain, mitä sanallisesti ei kerrota. Erityismaininta täytyy tässä kohtaa antaa Saman tähtitaivaan alla -kirjalle (Amy Hest ja Jenni Desmond), jonka näennäisen yksinkertaisesta kuvituksesta löytyi vielä viimeiselläkin lukukerralla uutta, ja tätä kirjaa kuitenkin luettiin lapsiryhmille parikymmentä kertaa!
Kirjojen kuvituksissa on ainesta muuhunkin kuin pelkkään kuvantulkintaan. Kuvataiteen tunneilla voi pureutua kuvituksien tunnelmiin, toteutustapoihin ja värivalintoihin. On ihana tutkia kuvakirjojen kuvia, kun huomaa vaikkapa jonkin eläimen, joka on tunnistettavissa kyseiseksi eläimeksi, mutta tarkemmin pohtien tajuaa, että aika kaukana ollaan alkuperäisestä eläimestä! Kuvakirjojen kuvituksen avulla voi siis löytää tiettyä rentoutta kuvataiteiluun, ei se ole niin nuukaa vaikka koiran kuonosta tulee luonnottoman suippo tai jaloista klenkut, koirahan se silti on! Ja nämä "epämuotoiset" hahmot ovat monesti hyvin persoonallisia, ja tuovat hahmoon jonkin uuden ulottuvuuden. Tästä esimerkkinä Suurenmoinen Rosabel (Malin Kivelä ja Linda Bondestam), josta löytyy liuta hevosta tai ponia muistuttavia otuksia, jotka tarkemmin katsottuna ovatkin aika mielikuvituksellisen vinkeitä, joskin ihania persoonia! 
Kannattaakin siis katsoa kuvakirjojen kuvitusta myös kuvataiteen näkökulmasta! Tunnistatko kaikki tekniikat joita on käytetty? Onko kuvitus ehkä tehty puuvärein, liiduin, vesivärein tai tussein? Onko käytetty sekatekniikkaa tai koostettu kollaasi? Vai onko kuvat tehty digitaalisesti? Mikä olisikaan riemukkaampaa, kuin tehdä omaa kuvitusta, tai jokin pieni tarina pelkästään kuvataiteen keinoin.
Kuvakirjaan on helppo aikuisen tarttua. Yleensä kuvakirjan lukee melko nopeasti (toki kirjojen pituuksissa on eroja, mutta onneksi voimme itse tehdä valinnan!), joten oppitunnilla tai varhaiskasvatuksen tai eskarin tuokioilla ehtii kuvakirjan lukemisen lisäksi tekemään muutakin. Kirjasta voi poimia keskustelunaiheen tai kuvan tutkimisen lisäksi ihan äidinkieleen, lukemiseen ja kirjoittamiseen liittyviä aiheita. Kirjasta voi etsiä huudahduksia, kysymyksiä, nimiä, yhdyssanoja, kuvaavia sanoja, tekemissanoja... Mitä ikinä onkaan opeteltavana aiheena!
Lukemaan opettelevien tai juuri lukemaan oppineiden lasten kanssa on mukava lukea kirjaa yhdessä. Jos on mahdollisuus lukea lapsen kanssa kaksin toi kolmin, voi lukea vaikka vuorotellen virke kerrallaan. Isomman porukan kanssa yhdessä luettavaksi voi valita sellaisen kirjan, jossa on paljon puhekuplia, kylttejä jne "pientä luettavaa". Vuoropuhelujen lukeminen on myös kiva harjoitus, sillä siihen voi jakaa vuorot tai niitä voi jopa esittää jonkin pehmoeläimen tai muun kautta, jolloin aremman lukijan voi olla helpompi "sanoa vuorosanat" ääneen kun puhuukin toisen suulla. Taitavammat lukijat voivat puolestaan harjoitella eläytyvää lukemista. Eläytyä voi myös toisen lukemaan tekstiin! Aikuinen tai muu lukee tarinaa, ja lapsista valitaan henkilöitä jotka tulevat äänettömästi esittämään tapahtumia ihan liikkuvana pantomiimina tai still -kuvina, patsaiksi jähmettyen. Patsaaksi jähmettymistä teetimme muutamassa eskari- ja erityisryhmässä Yksi sinne tai tänne! (Tracey Corderoy ja Tony Neal) -kirjan kuvituksesta, jossa yhdellä aukeamalla on runsaasti erilaisia eläimiä eri asennoissa. Lapsi valitsi yhden eläimen, otti saman asennon kuin tällä on kuvassa, ja muut koettavat arvata, ketä lapsi esittää. Kirjan kuva saattaa olla heijastettuna tykillä seinälle tai kirjoja voi olla oppilaiden näkösällä muuten. Lisäksi voidaan miettiä mitä hahmo tässä sanoisi, tai miten se liikkuisi, mitä ajattelisi...
Lukemaan opettelevalle tai vasta lukemaan oppineelle lapselle kuvakirjat ovat oikeastaan ainoita mielekkäitä kirjoja luettavaksi. Kun valitsee esimerkiksi helppolukuisten hyllystä kirjan, saa melko varmasti sellaisen kirjan, johon lapsen lukutaidon rahkeet riittävät ja hän saa onnistumisen kokemuksen luettuaan koko kirjan! Suosikkikirjoihimme kuuluukin esimerkiksi Pikku lukuavain - kirjasarjan Eeli&Omar -kirjat (Helena Bross ja Kadri Ilves), joissa on sivuja runsaasti, mutta luettavaa on aukeamaa kohti verrattain vähän. Miten ihanaa onkaan, kun saa ensimmäistä kertaa luettua ihan koko kirjan! Riittävän yksinkertaisia kirjoja, tavutettuna tai tavuttamatta, kannattaakin pitää kaiken ikäisille lukemaan opetteleville tarjolla!
Toivottavasti sinä olet yhtä innostunut kuvakirjoista kuin me! Kuvakirjoja kannattaa hyödyntää runsaastin, vaarana on toki hurahdus ja alituinen tarve poiketa kirjaston lastenosastolla...
/lukukoordinaattori Marianna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti