Inspiroiduimme syksyn koulutuksen varjoteatteripajasta todella paljon. Olemmekin tässä hissuksiin valmistelleet pilottieskareillemme pientä satutuokiota, jota elävöitämme varjoteatterin keinoin. Vallitsevan tilanteen johdosta emme pääse tätä toteuttamaan kaikissa ryhmissä ainakaan nyt vielä. Tarinat eivät kuitenkaan liity juuri tähän hetkeen tai lähestyvään jouluun, joten jos tilanne myöhemmin sallii, voimme viedä kokonaisuuden pilotteihin silloinkin.
Tarinaksi valitsimme kolme suomalaista eläinsatua: Ketun kalansaalis, Karhun kalanpyynti ja Kun kettu sai valkoisen hännänpään. Näissä tarina jatkuu siitä, mihin edellinen jää.
Tässä suoraan yllä olevasta kirjasta kirjoitettuna tarinat.
Koska meillä on kyseessä sadun elävöittäminen, eikä varsinainen varjoteatteri, päätimme tehdä vain tarinan kannalta oleelliset nuket. Kettu ja karhu tehtiin muutamaankin asentoon, karhu hännällä ja ilman, ja emäntä sekä kirnuamaan että korennon kanssa juoksemaan.
Sopivia kuvia löytyi jälleen kerran papunetistä, mutta myös pixabaysta löytyi vektorikuva -haulla hyviä. Emäntää ei meinannut löytyä, joten päädyimme vähän monimutkaiseen ratkaisuun: kuvahaulla löytyi vanha valokuva kirnuavasta naisesta, joten muokkasimme sen paintin avulla mustaksi "vektorikuvaksi". Toinen emäntä löytyi eräästä maalauksesta, joka käsiteltiin samoin. Näiden emäntien
leikkaamisessa kannattaa huomioida se, että emäntien reunoihin jäi taustaa jonkin verran, ja se kannattaa tosiaan leikata pois.
Tulostimme hahmot suoraan piirtoheitinkalvolle. Käytössämme on mustesuihkutulostin, ja hankimme siihen sopivia kalvoja. Kalvon sopivuus kannattaa varmistaa, ettei mene laite rikki esimerkiksi kalvon sulaessa sinne. Kokeilimme myös ihan paperille tulostettujen ja leikattujen hahmojen laminointia, mikä onnistui kyllä ihan hyvin. Tässä haasteena on se, että laminointikalvoa pitää jäädä ihan pikkuisen hahmon reunaan ilmaraon takia, ja tämä muovireuna näkyi meidän makuumme liikaa kun piirtoheittimellä testasimme. Jos käyttämäsi laminointikone laminoi tiukasti siten, ettei laminoitavan asian reunaan jää sitä puolen millin ilmarakoa, voi tätä keinoa hyödyntää mitä mainioimmin.
Tikun kiinnitimme vain yhteen kalaan, jotta saamme ketun heittämään reestä kaloja. Kaloja tulostimme neljä, joista kolme teippasimme "kalakasaksi".
Tässä eläimet docsina. Koot heittelivät siitä, mitä ne meillä word-tiedostona on, eli kannattaa vähän katsoa että isäntä ja reki ja kalat on hyvässä suhteessa toisiinsa, samoin talo ja emännät.
Lue lisää satujen elävöittämisestä Elävät sadut -menetelmäoppaasta. Tämän on koonnut Sari Pasanen osana Eepos-kirjastojen Satusirkus -hanketta.
Tarinan esittämisen jälkeen oli lasten vuoro kokeilla varjoteatteria pienissä ryhmissä. Piirtoheitin, työmaavalaisin tai taskulamppu - toimii ihan mikä tahansa riittävän tehokas valonlähde, jonka valokeila ei hajoa liian leveälle alueelle (tällöin muiden pisteiden valot ja varjot häiriintyisivät).
Tarjolla oli muutaman sadun keppihahmot, mutta myös luonnonmateriaalia, värikalvoja, huiveja ja keittiökapistuksia. Lapset keksivät kokeilla myös miltä pehmolelun varjo näyttää.
edit.
Lisää kuvia ihanalta tarinointikerralta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti