Me SEVAO -hankkeen lukukoordinaattorit Eeva ja Marianna olemme kuvanneet ja editoineet koko alkuvuoden, muiden töidemme ohessa, videota varhaiskasvattajille muun muassa siitä, miten tärkeää lukeminen on, miten sitä voi elävöittää ja kuinka kannustaa perheitä lukuharrastuksen pariin. Halusimme videossamme esitellä mm. menetelmää, jolla päästään jatkotyöstämään käsiteltyä kirjaa ja käyttämään mielikuvitusta ja kekseliäisyyttä. Menetelmässä hyödynnetään greenscreeniä. Lyhyesti sanottuna kuvataan henkilöä tai asiaa sinistä tai vihreää taustaa vasten, ja käytetään jotain ohjelmaa tai sovellusta, joka osaa poistaa tuon yksivärisen taustan. Sitten taustasta irrotettu objekti liitetään toiseen kuvaan, ja jos oikein hyvin onnistutaan, näyttää kuin kuvattu henkilö tai asia olisi tuossa taustassa alkujaankin.
Tämä elokuvateollisuudesta tuttu menetelmä taipuu Ipadien moviemakerilla oikein hienosti liikkuvaan kuvaan. Me liitimme videollamme vihreää taustaa vasten kuvatun, liikkuvan ihmisen, kirjan kuvituksesta otettuun valokuvaan.
Päiväkoti- ja koulukäytössä kirjoista saa ottaa kuvia ja käyttää erilaisissa töissä pohjana, ne voi tulostaa ja laittaa näytille luokan seinälle. Kannattaa kuitenkin olla tarkkana tällaisten töiden julkaisemisen kanssa, sillä siihen ei taida koulujen ja varhaiskasvatuksen laveatkaan tekijänoikeudet riittää. Me saimme videossamme käytettyyn kuvitukseen luvan kuvittajalta itseltään, ja asiasta on myös kopioston kanssa viestitetty.
Menetelmän toteuttamiseen tarvitaan vihreää tai sinistä taustaa/kangasta, sekä laitteen jolla ottaa kuvia ja johon voi ladata kuvien muokkaamiseen sovelluksen. Mitä suurempi ja tasaisempi tausta, sen parempi. Jos kuvassa on tarkoitus näkyä koko ihminen, on tärkeää että yksivärinen tausta tulee myös kuvattavan alle. Mitä tasaisemmin ja sileämmin taustan saa, sen helpompaa kuvankäsittely on. Ottamissamme esimerkkikuvissa vihreä kangas on hyvin nopeasti viritetty kaapin oviin kiinni, ja tämä tuottikin sitten hankaluutta muokkausvaiheessa. Seisovan tytön alle olisi ollut hyvä saada myös tuota vihreää kangasta, mutta sitä oli tähän tarkoitukseen liian vähän.
Pilottiryhmissä toimiessamme taustana on tuo sama vihreä kangas tai suuri sininen pressu, ja ripustamme ne huolellisemmin (pressun sai näppärästi kiinnitysrenkaista nippusiteellä puolapuihin, vihreä kangas kevyenä pysyi ilmoitustaulussa neuloilla kiinni).
Käytössämme on tosiaankin Ipadit, ja löysimme niihin sopivan maksuttoman sovelluksen, joka toimii ihan kohtuullisen hyvin. Sovelluksia löytyy myös android-laitteille, kokeile hakusanaa greenscreen tai photo eraser. Käyttämämme sovellus oli siinä mielessä hyvä, että irrotettua hahmoa pystyi kääntämään ja kokoa muuttamaan ja liikuttelemaan eri paikkoihin, sekä erilaisia säätöjä hahmon värisävyyn ja muuhun on mahdollista tehdä. Kuitenkin tämä sovellus oli siinä mielessä kankea, että jouduimme aika paljon manuaalisti pyyhkimään taustaa pois, eli ei nopein mahdollinen jos käsiteltäviä kuvia on paljon. Toki kuvattavan vaatteiden (ja hiusten!!! vaaleat hiukset meinaavat hävitä vihreän taustan mukana) värillä on myös väliä. Ja edelleen, mitä tarkemmin ja tasaisemmin saa taustan levitettyä, sen helpompaa muokkaaminen on.
Näistä esimerkkikuvista muokattiin lapset ensin erääseen kuvakirjaan, mutta tähän julkaisuun tehtiin pixabaysta ladattuihin ilmaisiin ja cc-vapaisiin kuviin vielä eri versiot. Nämä on tosiaan tehty aika nopeasti, ja varmasti olisi uskottavuutta saanut enemmän jos olisi enemmän vielä muokkaillut, mutta saanette ideasta kiinni. Näissä esimerkkikuvissa malleina lukukoordinaattorin omat lapset.
Me käytämme tätä greenscreeniä käynnillämme siten, että luemme kirjan (Paras paikka maailmassa, Horácek), ja sen jälkeen lapset saavat miettiä mihin kirjan maisemaan haluaisivat mennä. Me emme käyttäneet mitään muuta rekvisiittaa, tai vaihdattaneet vaatetta tai muuta, mutta kaikella sellaisella saisi vielä lisää uskottavuutta kuvaan. Lisäksi voisi oikein saduttaa lasta kysellen, mitä paikassa tekisi jne.
Laitoimme kaksi kuvauspaikkaa, koska meitä kuvaajia oli kaksi, ja sillä aikaa muut lapset muovailivat huoneenlämmössä kuivuvasta silkkimassasta jotain, mitä ottaisivat tuonne paikkaan mukaan. On hyvä miettiä, mitä muut lapset tekevät odotellessaan kuvausvuoroaan, ja tämä muovailu oli ainakin hyvää oheistekemistä. Tekeminen voi olla myös muuta askartelua, tai liikuntaa, tai ihan vapaata leikkiäkin, mutta halusimme pitää homman tiiviinä ja aiheessa pysyvänä, siksi tämä ratkaisu.
Meillä oli kuvattavana ensimmäisessä satsissa 4-6 -vuotiaita, mutta olemme tekemässä tätä vielä pienempienkin lasten kanssa ensi viikolla. Pienempien tai erityistarpeisten lasten voi olla hankalaa esittää tekevänsä jotain. Esimerkiksi juoksemisen esittäminen juoksematta, osoittautui vaikeaksi, mutta ei kannata takertua siihen, ihan istuva tai seisovakin lapsi sujahtaa erilaisiin taustoihin varsin mukavasti. Lopputulos on kuitenkin varmasti ilahduttava, ja jos käyttää samaa menetelmää vielä toistamiseen, voi lapsikin jo ymmärtää idean ja osata jutun aivan eri tavalla.
Greenscreen -menetelmää voisi loistavasti käyttää myös sadutukseen! Kertojan voi siirtää johonkin taustaan, joita on vapaasti ilmaiseksi ladattavissa (pixabay, pexels...) tai taustana voi olla vaikkapa lapsen oma piirros. Toki kuviin voi siirtää myös vaikkapa kuvan lelusta tai muusta esineestä, riippuen tietenkin siitä, mistä sadutettu tarina kertoo. Toisaalta, miten herkullista olisikaan miettiä, mitä lelu tai tavara tekisi tai mitä tapahtuisi, jos olisikin vaikkapa ihmisen kokoinen, ja kulkisi päiväkodin tiloissa tai lähipuistossa... Kannattaa antaa mielikuvituksen lentää!
Menetelmä vaatii työstämistä ja aikaa, mutta suosittelemme kokeilemaan edes joskus, ja vaikkapa niin, että useampi lapsi tulee samaan kuvaan, jolloin kuvien käsittelyyn menee ehkä vähemmän aikaa.
Moviemakerilla liikkuvan kuvan muokkaaminen oli huomattavasti nopeampaa kuin näiden still-kuvien muokkaaminen, mutta still-kuvat lienevät kuitenkin käytettävämpiä varhaiskasvatuksen ja koulun arjessa.
Moviemakerin ja stopmotion -sovelluksen avulla voi tehdä lisäksi esimerkiksi animaatioita greencreeniä hyödyntäen, jolloin petsit tai pääsiäismunien ihanat muovirojut tms. voivat seikkailla viidakossa, kuussa, meren pohjassa tai ihan missä vain. Saduista ja tarinoista voi myös tehdä loistavasti animaatioita tai omia versioita, jolloin ollaan taas kirjojen, lukemisen ja tulkitsemisen maailmassa.
Kannattaa rohkeasti kokeilla näitä juttuja. Harvoin mitään menee peruuttamattomasti pieleen kun kokeilee, ja toki harjoitella kannattaa sellaisella materiaalilla, jonka tuhoutuminen ei ole vahingollista. Pienten tavaroiden kuvaaminen vihreää kartonkia vasten, ja sitten tosiaan piirustus tai copyright (cc) -vapaa kuva netistä taustaksi ja testailemaan!
Sovelluksia oppii esimerkiksi kouluikäiset käyttämään itsekin, eli opettajan joka tekee yksin töitä ison oppilasmäärän kanssa, ei välttämättä tarvitse murehtia ehtimisestä. Ja miten loistava oppi tällainen on liittyen mediakasvatukseen ja monilukutaitoon: onko kaikki aina sittenkään totta? Miten elokuvia, televisiota ja mainoksia tehdään? Onko sosiaalisessa mediassa nähdyt kuvat aitoja?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti