Runoja, runoja

Me lukukoordinaattorit olemme tämän hankkeen aikana tutustuneet moniin meille uusiin kirjailijoihin. Eräs suuren vaikutuksen tehnyt kirjailija, on Jukka Itkonen ja hänen valtaisa runotuotantonsa! Runot ovat hauskoja, kekseliäitä ja lapsien maailmaan sujahtavia.

Runoissa löytyy valtavasti opetuksessa käsiteltävää sisältöä. Ylipäänsä runot tekstilajina, mikä on runo ja millaisia erilaisia runoja on olemassa? Mikä on haiku? Runoista tulee monesti ensimmäisenä mieleen riimit, ja lapsethan tunnetusti rakastavat riimejä, niiden arvaamista ja keksimistä. Runoissa on myös kielikuvia, joiden ymmärtäminen onkin jo vähän hankalampaa. Rytmi runoissa on monesti erilainen kuin muissa tekstityyleissä, mutta toisaalta se tekee runoista helposti tunnistettavia, vaikka riimejä ei olisikaan. 

Kielikuvien ja erilaisen rytmin takia runoja kannattaa ihan opetella lukemaan. Runomuotoon tai riimitellen kirjoitettuja lasten kuvakirjoja löytyy, ja niiden kanssa runojen maailmaan liukuminen lienee melko helppoa. Tekstin lopuksi on listattuna muutamia runokuvakirjoja, joissa on paljon sellaisille varhaiskasvatusikäisille sopivia, mutta kyllä tälläiset "helpot tarinat" uppoavat vielä pikkuoppilaisiinkin. 

Eräs kokonaisuus alkuopetukseen

Guiding readers - Layers of meaning - a handbook for teaching reading comprehension to 7-11 years old (Tennent, Reedy, Hobsbaum, Gamble) teoksessa on loistavia esimerkkitapauksia, miten alakouluikäisille voi opettaa erilaisten tekstilajien lukemista. Muun muassa mainosten lukuun ja tutkailuun löytyy mainio kokonaisuus.

Erityisen ihastuttava on opetuskokonaisuus, jossa 8-9 -vuotiaiden länsilontoolaisten lasten kanssa käydään erästä runoa läpi. Alla on tämän artikkelin innoittama oma versiomme, joka monilta osin noudattaa artikkelin esimerkkitapausta. Käsittelyssämme tässä on Jukka Itkosen runo, mutta varmasti vastaavia hyviä esimerkkejä löytyy muiltakin runoilijoilta.

Itkosen Astronautin rusinapulla -teoksesta löytyy runo nimeltä Kuusivuotissynttärit, joka on oivallinen käsiteltäväksi runotunnilla. Runossa on jonkin verran pituutta, jotta on mitä analysoida, mutta se ei ole läkähdyttävän pitkä. Runo on pääasiassa riimitetty, muutamia rytmiä keventäviä säkeitä riimiparien ulkopuolella. Runossa ei ole juurikaan käytetty kielikuvia, mikä helpottaa runon käsittelyä pikkuoppilaiden kanssa. 

Runoa voisi lähteä käsittelemään siten, että aikuinen lukee lapsille runon. Runo voisi olla myös oppilaiden nähtävillä dokumenttikameralla heijastettuna tai muulla keinoin. 

Lähdetään miettimään, mitä juhlaa runossa vietetään? Nimi kannattaakin tässä tapauksessa jättää kertomatta/näyttämättä, jotta voidaan asiaa pohtia. Lasten puutarhajuhla tulee mainittua heti ensimmäisessä säkeistössä, mutta viimeisen säkeistön lopulla mainitaan ensimmäistä kertaa syntymäpäivään liittyvä sana, päivänsankari, jolloin voidaan päätellä että jonkin lapsen syntymäpäivät on kyseessä. Juhlassa tarjottavia herkkuja pystytään ilman suurempaa analyysiä löytämään, ja myös juhlaan osallistuvia vieraita pystytään nimeämään. 

Sen jälkeen voisi lähteä miettimään, mitä voi päätellä hieman enemmän asiaa pohtimalla. Vuodenaikaa pystyy vähän aavistelemaan, sillä runossa puhutaan auringon säteistä ja siitä että ei sada, ja kyseessä todella on puutarhassa vietettävä juhla, eli ei ehkä talveen sijoitu tämä runo. Vieraana olevien lasten puuhista voi myös tehdä päätelmiä; yksi putoaa puusta ja kiipeää sinne heti takaisin, toinen tukkii vastahakoisen kaverin taskuun limpparipulloa jne. 

Tietenkin runossa on myös todella hyviä riimipareja, joiden metsästämiseen voikin sitten lapset lopuksi valjastaa. Voisiko runoon myös keksiä lisäsäkeistöjä, mitä muuta juhlassa tapahtuu? Onko juhlassa muitakin vieraita kuin mainitut, mitä he puuhaavat?

Tämän kaltaista runon käsittelyä voi ja kannattaa tehdä isompienkin oppilaiden kanssa. Runoksi tulee vain valita jonkin vähän haastavampi, joka sisältää enemmän kielikuvia ja pureskeltavaa, rivien väliin piilotettua tietoa. Runoissakin riittää pureskeltavaa!

Touhukkaissa runoutta

Olemme vetäneet Touhukkaat - "kerhoa" ekaluokkalaisille muutaman kerran. Toisella kerralla meillä oli aiheena runot ja riimit. Luimme Antto urheilee (Mannström, Annika) -kirjan, jossa Antto poika pohtii mitä urheilulajia alkaisi harrastamaan. Suvusta ja lähipiiristä löytyy eri urheilulajeihin hurahtaneita, mutta Antolle ei meinaa sopivaa lajia löytyä. 

Kirja on runomuotoon kirjoitettu, ja kuvissakin löytyy tutkittavaa. Aukeamilla on myös paljon yksittäisiä sanoja, joita lukemaan oppinut voi lukea ja siten vielä enemmän osallistua lukuhetkeen.

Kun kirja on luettu, teemme pienen välijumpan. Muun muassa Opetushallituksen oppimateriaaleista, Kielikarhu 2:sta löytyi runoanalyysiharjoituksia, joissa muun muassa riimipariarvoituksia. Riimiarvoituksen alku luetaan, ja heti kun joku keksii puuttuvan riimiparin, saa sen sanoa ja KAIKKI menevät heti kyykkyyn! Riimipariarvoituksia löytyy myös kirjasta Löytöretki kieleen -leikkejä ja harjoituksia (Tornéus, Hedström, Lundberg), ja toki voi vaikka käyttää ihan jotain selkeästi riimiteltyä runoakin tällaisessa jumpassa.

Touhukkaisiin osallistuu toiveidemme mukaan noin 6 lasta. Lapset jaettiin kahteen ryhmään leikkimään riimiparileikkejä. Toinen leikki on riimiparilotto, jonka mukailimme Sari Salon Peppu irti penkistä! Kirjan ohjeista (kurkkaa myös Sarin blogi toiminnallistaelamaa.blogspot.com ). 

Toisena leikkinä on kärpäslätkäleikki. Eli riimiparin toinen sana on sinitarralla kiinnitetty kartonkiin, jotteivat lentele ympäriinsä kun lätkillä huiskitaan. Toinen pari on aikuisella nipussa, ja aikuinen lukee kädessään olevan riimisanan. Leikkijät lätkäisevät mahdollisimman nopeasti tälle parin kartonkialustalta. Se, kenen lätkä on alimpana, saa pisteen. Tietenkään ei ole tarpeen laskea pisteitä, mutta joitain lapsia se voi kannustaa osallistumaan. 

Kun riimipari on löydetty, kannattaa vertailla sanahahmoja päällekäin. Lapset todella huomaavat, miten sanoissa on vain pieni, muutaman kirjaimen ero!

Riimiparit täältä. Lukutaidon mukaan kannattaa miettiä paljonko riimejä laittaa kerralla tarjolle. Sujuvat lukijat pärjäävät ison sanamäärän kanssa, haparoivammille lukijoille kannattaa laittaa ainakin alkuun vain muutamia sanoja. Lisäksi osaan riimeistä keksii useita vaihtoehtoja, ja ne voi laittaa tarjolle myös.  Oikeita ratkaisuja voi olla siis useita!

Oppilaat tuntuivat tykkäävän päivän leikeistä, suurin osa peukkumittarin peukuista näytti ylöspäin!

Pienten lasten kanssa

Emme tietenkään saa unohtaa pienten lasten kanssa loruttelun tärkeyttä kielenkehityksen kannalta. Loruihin löytyy valtavasti leikkejä, joita voi sylikkäin ihan pienen vauvan ja taaperon kanssa rallatella. Sanojen rytmi yhdistettynä kehon rytmeihin tukee lapsen kielenkehitystä, mutta myös yllättäen matemaattisten taitojen kehittymistä! Pienten lasten musiikkileikkikouluissa käytetään paljon loruleikkejä, soittimien kera tai ilman. Kotonakin voi muskarin hyötyjä saada lorujen ja loruleikkien avulla, ilman soitto- tai laulutaitoa. 

Loruja kannattaa myös käyttää hyödyksi erilaisissa siirtymätilanteissa ja ei-mieluisissa toimissa, kuten hampaiden harjaamisessa tai pottaharjoittelussa. Keksikää ryhmässä tai kotona omia loruja, joilla viedä huomio varsinaisesti asiasta, muksut saattavat suoriutua yllättävänkin hienosti takkukohdista!

Lisää sisältöä ja vinkkejä runojen opettamiseen:

Opetushallituksen Kielikarhu - kokonaisuudet. Suunniteltu s2 -opetukseen, mutta hyvää perustietoa ja harjoituksia kaikille. Kielikarhu 2 kokonaisuuden  (suositeltu 3.-4.lk)  Lukutoukan tutkimukset jaksossa löytyy kappale Runojen tulkintaa. Tässä käsitelty ihan runojen peruskäsitteet ja opetellaan tunnistamaan runo tekstilajina. Sisältää myös hyviä harjoituksia ja vinkkejä.

Sanataideyhdistys Yöstäjän Runorobotti luo antamistasi sanoista kauniin haikun. Näitä haluaa aikuinenkin tehdä uudestaan ja uudestaan. 

Runomuotoon kirjoitettuja lasten kuvakirjoja:

Bright, Rachel:  Minun, sanoi orava & Kyllä, sanoi koala & Ihan itse, sanoi susi

Gahrton, Måns: Roni ja Juulia -sarja 

         - Päiväkoti-ikäisistä alkuopetukseen

Gunnervall, Maarit: Retkelle aurinkoon

         - Pahvisivuinen, pienemmille lapsille riimitelty

Hart, Carly: Merirosvot kylässä 

        -sisältää laskemista, alle kouluikäisille 

Jansson, Tove: Kuinkas sitten kävikään & Kuka lohduttaisi Nyytiä? & Vaarallinen matka

Knapman, Timothy: Hyvää yötä, merirosvot!

Koskinen, Juha-Pekka: Gabriel Hullo & viheltelevä vampyyri

        - Vähän pidempi tarina, täysin riimitetty kokonaan. Ehkäpä eskari-ikäisistä eteenpäin, mutta lapset         tuntien jo vähän pienemmillekin.

Krauss, Ruth: Minä lennän

        - Tammen kultaisia kirjoja, pienemmille lapsille sopiva

Lehtinen, Emilia: Prinsessa Wilhelmiina ja kohtalon lantti

        - Pidempi kirja, vähän isommille. Hauskasti sekoitettu klassista prinsessasatua ja modernia tvistiä.

Mannström, Annika: Antto urheilee

         - Päiväkoti-ikäsistä alkuopetukseen, urheiluaiheisia runoja yhdeksi tarinaksi nivottuna

Marin, Päivi: Mila ajattelee toisin

McCleary, Stacey: Annan sinulle maailman

Mitton, Tony: Jokin sauruksen tapainen

Prasadam-Halss, Smriti: Pusu pelastaa päivän

Rakkolainen-Sossa, Satu: Mainio matkatoimisto

        -vähän pidempi kirja

Sperring, Mark: Tassu tassussa & Kapteeni Kestilä tarjoaa pestiä!

Smallman, Steve: Virtapepanen

Tapola, Katri: Lyhtyjen maa

        -tunnelmallinen ja kaunis, ei riimitetty, koululaisille 

Weninger, Brigitte: Metsätontun myssy

Willis, Jeanne: Enemmän kuin kirja

/Lukukoordinaattori Marianna

Satukieli törmäsi jouluikkunoihin

Satukieli laskeutuu joulunviettoon

Satukieli on törmännyt viime päivinä niin moniin kauniisiin jouluikkunoihin, että sen on nyt asettauduttava matkalaukkuun ja tuumattava vähän. Se rentoutuu, oikoo siipiään ja kirkastaa satukieliäänensä priimaan kuntoon, jotta sadut soljuvat taas iloisesti Seinäjoella tammikuussa 2021.

Oikein hyvää joulua kaikille blogimme seuraajille!

Lukemisiin!

Seinäjoen varhaiskasvatuksen "Tähtitaivas- toivo, kauneus, rohkeus- prosessin" taidetta

nähtävillä mm. Seinäjoen kaupunginteatterin ikkunoilla 6.1.2021 asti

 

Kohtauksia joulukirjoista päiväkodin ikkunoilla

Pilottipäiväkodin joulukirjoja

Pikkumetsän päiväkodin eskariryhmä on sukeltanut satuihin innolla syksyn aikana. Nyt joulunaikaan he ovat lukeneet joulukirjoja ja tehneet lapsiryhmän kanssa kirjasta jonkin kohtauksen nähtäville ryhmän ikkunoille. Näin tuotoksia on voinut katsella myös päiväkodin ulkopuolelta. Ikkunalla on värikuva kirjan kannesta sekä ryhmän yhdessä askartelema ja ideoima kohtaus. Tuo eskariryhmä oli saanut heitettyä ideaa myös muihin päiväkodin lapsiryhmiin. 

Me Satukielet ihastelimme näitä jouluikkunoita lähdettyämme päiväkodilta. Saimme henkilökunnalta luvan kirjoittaa aiheesta blogiimme ja instagramiin. Tällaisena poikkeuksellisena jouluna on hienoa, että päiväkodin ulkotiloihin on saatu luotua mielenkiintoista katsottavaa, kun sisätiloissa ei ole voinut joulujuhlia järjestää. Lisäksi päiväkodin pihalla oli nähtävillä Seinäjoen varhaiskasvatuksen yhteisen "Tähtitaivas"- prosessin mahtavia aikaansaannoksia.

Kirjoja, joita päiväkodissa oli "kuvitettu":

 

- Heikkilä, Cecilia: Kissa Lempisen joulukiemurat- lumiset kartonkikerrostalot silkkipaperilla "valaistuin" ikkunoin sekä tietysti Kissa Lempinen pitkän, punaisen villalankakiemuran kera

                   

- Vainio, Pirkko: Joulun valo- Metsäneläimiä Jeesus-lapsen äärellä, lisänä luontomateriaaleja

- Lindgren, Astrid, Eriksson, Eva: Kettu ja tonttu- Pehmo- Kettu sekä lapsia osallistaen toteutetut askarrellut hahmot kierrätysmateriaaleista. Kaiken kruunaa tulostettu punainen pohjalaistalo.

- Lindgren, Astrid, Wikland, Ilon: Lotta osaa mitä vain- lasten ryhmätyönä tekemä "paperiketju"joulukuusi sekä siihen koristeita. Lisäksi ikkunalla oli kopio kirjan aukeamasta, jossa on Lotan perheelleen hankkima joulukuusi

- Scheffler, Axel: Pete ja Pulmu Joulukuusi- Pienten lasten ryhmän ikkunalta löytyi jänis ja hiiri hahmot sekä koristeltu joulukuusi

- Briggs, Raymond: - tämäkin kirja oli pienten ryhmän ikkunalla, jossa heilui lasten tekemiä pumpuliketjuja. Ikkunaa oli maalattu talviseksi ja taivaalla liiti tietysti poika ja lumiukko kirjan kuvituksesta

- Joulu metsänväelle- joulukalenterisatu: Satu löytyy ainakin "Askartelukaappi"- nimisestä blogista. Joulusatuun liittyvät kuvat lisääntyvät joulunodotuksen edetessä.

Viehätyimme näistä mukavista jouluikkunoista. Tällainen tapa käsitellä yhdessä luettuja on kirjoja on oikein osallistava ja varmasti lapsille mieluisa. Lisäksi se tekee näkyväksi lukemisen. Mahtavaa!!!

Varjoteatterilla elävyyttä tarinankerrontaan

Inspiroiduimme syksyn koulutuksen varjoteatteripajasta todella paljon. Olemmekin tässä hissuksiin valmistelleet pilottieskareillemme pientä satutuokiota, jota elävöitämme varjoteatterin keinoin. Vallitsevan tilanteen johdosta emme pääse tätä toteuttamaan kaikissa ryhmissä ainakaan nyt vielä. Tarinat eivät kuitenkaan liity juuri tähän hetkeen tai lähestyvään jouluun, joten jos tilanne myöhemmin sallii, voimme viedä kokonaisuuden pilotteihin silloinkin.

Tarinaksi valitsimme kolme suomalaista eläinsatua: Ketun kalansaalis, Karhun kalanpyynti ja Kun kettu sai valkoisen hännänpään. Näissä tarina jatkuu siitä, mihin edellinen jää.

Tässä suoraan yllä olevasta kirjasta kirjoitettuna tarinat.

Koska meillä on kyseessä sadun elävöittäminen, eikä varsinainen varjoteatteri, päätimme tehdä vain tarinan kannalta oleelliset nuket. Kettu ja karhu tehtiin muutamaankin asentoon, karhu hännällä ja ilman, ja emäntä sekä kirnuamaan että korennon kanssa juoksemaan. 

Sopivia kuvia löytyi jälleen kerran papunetistä, mutta myös pixabaysta löytyi vektorikuva -haulla hyviä. Emäntää ei meinannut löytyä, joten päädyimme vähän monimutkaiseen ratkaisuun: kuvahaulla löytyi vanha valokuva kirnuavasta naisesta, joten muokkasimme sen paintin avulla mustaksi "vektorikuvaksi". Toinen emäntä löytyi eräästä maalauksesta, joka käsiteltiin samoin. Näiden emäntien 

leikkaamisessa kannattaa huomioida se, että emäntien reunoihin jäi taustaa jonkin verran, ja se kannattaa tosiaan leikata pois. 

Tulostimme hahmot suoraan piirtoheitinkalvolle. Käytössämme on mustesuihkutulostin, ja hankimme siihen sopivia kalvoja. Kalvon sopivuus kannattaa varmistaa, ettei mene laite rikki esimerkiksi kalvon sulaessa sinne. Kokeilimme myös ihan paperille tulostettujen ja leikattujen hahmojen laminointia, mikä onnistui kyllä ihan hyvin. Tässä haasteena on se, että laminointikalvoa pitää jäädä ihan pikkuisen hahmon reunaan ilmaraon takia, ja tämä muovireuna näkyi meidän makuumme liikaa kun piirtoheittimellä testasimme. Jos käyttämäsi laminointikone laminoi tiukasti siten, ettei laminoitavan asian reunaan jää sitä puolen millin ilmarakoa, voi tätä keinoa hyödyntää mitä mainioimmin. 

Tikun kiinnitimme vain yhteen kalaan, jotta saamme ketun heittämään reestä kaloja. Kaloja tulostimme neljä, joista kolme teippasimme "kalakasaksi".

Tässä eläimet docsina. Koot heittelivät siitä, mitä ne meillä word-tiedostona on, eli kannattaa vähän katsoa että isäntä ja reki ja kalat on hyvässä suhteessa toisiinsa, samoin talo ja emännät. 

Lue lisää satujen elävöittämisestä Elävät sadut -menetelmäoppaasta. Tämän on koonnut Sari Pasanen osana Eepos-kirjastojen Satusirkus -hanketta.

Tarinan esittämisen jälkeen oli lasten vuoro kokeilla varjoteatteria pienissä ryhmissä. Piirtoheitin, työmaavalaisin tai taskulamppu - toimii ihan mikä tahansa riittävän tehokas valonlähde, jonka valokeila ei hajoa liian leveälle alueelle (tällöin muiden pisteiden valot ja varjot häiriintyisivät). 

Tarjolla oli muutaman sadun keppihahmot, mutta myös luonnonmateriaalia, värikalvoja, huiveja ja keittiökapistuksia. Lapset keksivät kokeilla myös miltä pehmolelun varjo näyttää.

edit.

Lisää kuvia ihanalta tarinointikerralta

Kassillinen kirjoja- valitse, mitä luetaan!

 

Meillä molemmilla lukukoordinaattoreilla oli omat, täyteen ahdetut kirjakassit kun suuntasimme marraskuussa kulkumme eskariryhmiin, jotka kuuluvat pilotteihimme. Teimme lapsiryhmään patjoilla, peitoilla tms. mukavan, rauhallisen lukupaikan ja luimme 2-5 lapselle kerrallaan niin kauan, kuin he jaksoivat kuunnella. Yhdessä ryhmässä lapsi kuunteli kahdeksan kuvakirjaa, ja hän sanoi voivansa kuunnella koko kassillisen… mutta sitten välipala jo kutsui. Omassa kassissani oli paljon vuosien, jopa vuosikymmenten saatossa hyväksi havaittuja kirjoja, mutta mukana oli toki myös uudempia kuvakirjoja.

Luin itse noiden kahden viikon aikana 95 kirjaa, ja jotkut kirjat olivat selkeästi lasten suosikkeja lapsiryhmästä riippumatta. Erityisesti Mikko Mallikkaat olivat lasten valintoja lähes jokaisella lukukerralla.

Gunilla Bergströmin ”Mikko Mallikas on oikukas” kertoo nelivuotiaan Mikon iltapuuhista. Hän ei haluaisi mennä nukkumaan ja sen vuoksi keksii koko ajan uusia tehtäviä isälle; janosta pissahätään, komeroleijonista unikaverin puuttumiseen. Kaikki lapset kiemurtelivat ja huokailivat kuullessaan Mikon jatkuvia ”iiiisäää!”- huutoja. Kun itse lukiessaan muuttaa äänensä ”rasittavaksi”, lapset pystyvät asettumaan isän asemaan: miltä tuntuu koko ajan toimittaa jatkuvia toiveita, kun itseäkin jo väsyttää. Myös ”Mikko Mallikas panee töpinäksi” oli suosittu sekä ”Mikko Mallikas on rehellinen”, jossa Mikkoa syytetään varkaudesta. Myös siinä voi asettua toisen asemaan, miltä tuntuu, kun sinusta tehdään syntipukki eikä kukaan enää usko syyttömyyteesi.

Mikko Mallikkaan kaltaista oikuttelua on myös Siv Widerbergin vanhassa kirjassa ”Tyttö joka ei halunnut lähteä tarhaan”. Olen vuosien mittaan lukenut sitä todella paljon eri ikäisille lapsille päiväkodissa, ja edelleen tuo ei- sanaan tykästynyt pikkuneiti riemastuttaa lapsia. Kirjassa on myös paljon toistoa, ja viimeisellä sivulla kaikkien kanssa aina pohditaan, mitenkähän tarina jatkuu…

Paljon lukukertoja tuli myös Aleksei Tolstoin ja Niamh Sharkeyn hauskalle kirjalle: ”Jättiläismäinen nauris”. Siinäkin on todella paljon toistoa ja ennalta arvattavuutta. Tony Rossin ”Kivikeitto” luettiin myös monessa ryhmässä. Kanan neuvokkuus riemastutti joka lukukerralla. Astrid Lindgrenin ”Punasilmäinen lohikäärme” ja Eric Carlen ”Haluatko olla ystäväni?” päätyivät todella monen lapsen valinnaksi. Kun kassista löytyi myös risaiseksi luettu ”Aatu ja sininen traktori” (Illona Thorup) innoitti se paria lasta pitämään mielenkiintoisen esitelmän maatilan työkoneista ja myös vanhoista traktoreista, kuten Ford Dextasta, josta tässä kirjassa kerrotaan. Aika moni lapsi nappasi kassista myös Max Velthuijsin Sammakko- kirjoja.

Giuseppe Calicetin ”Täydellinen tyttö” on kirja, jota ei itsekään oikein voi lukea ilman, että kurkkua alkaa jollain lailla kuristaa. Tyttö, joka tarinassa etsii itselleen ystävää ja asettaa ystäville aina vain enemmän ja enemmän vaatimuksia. Valinnanvara pienenee sen myötä koko ajan. Tätä kirjaa lukiessa kaksi lasta huokaisivat ja tokaisivat: ”Voi hyvä jumala!”. Loppuratkaisu kirjassa on sitten kaiken ”tuskan” arvoinen.

”Onko vika olla sika” (Reider & Roehl) kertoo siitä, miten yksi ikävä lausahdus toiselle voi saada aikaan melkoisen ketjureaktion, mutta sama toimii onneksi myös toisin päin, kun alkaa kaduttaa. Tämänkin kirjan loputtua lasten kanssa juteltiin toisen asemaan asettumisesta.

Monia muitakin kirjoja kasseista luettiin, mutta itselläni yhteenvetona on, että mieluisimmat kirjat vetoavat tunteisiin, ja kirjan esiin nostamista tunteista on mahtava keskustella hetki kirjan loputtua.

lukukoordinaattori Eeva

Anja Portin: Radio Popov - Finlandia Junior voittaja 2020

 

"Isä osasi olla poissa kahdella tavalla. Toinen tapa oli sellainen, että isä oli poissa vaikka olikin kotona. Silloin hän vain makasi hiljaa sohvalla ja tuijotti tyhjyyteen tai söi peiton alla. Sellaisina päivinä isä ei olisi huomannut, vaikka katto olisi romahtanut päälle. Kun menin sohvan viereen ja huusin isän korvaan, että kahvi on valmista tai että puhelin soi, hän vain inahti hiljaa ja veti kädet vapisten peiton reunan leukansa yli. Toinen tapa oli sellainen, että isä oli ihan oikeasti poissa, matkoilla. Se tapahtui yleensä varoittamatta. Yhtäkkiä isä alkoi vain säntäillä vimmaisesti ympäri asuntoa aivan kuin hänen päässään olisi alkanut soida hälytin, jota ei saanut kytkettyä pois päältä pois. Hän selitti silmät oudosti hehkuen jostain tärkeästä tehtävästä, jota kukaan muu ei voisi hoitaa ja joka tekisi hänestä rikkaan ja mahtavan, ja karjahteli hurjasti samalla kun viskoi vaatteita matkalaukkuunsa. Sen jälkeen hän tilasi taksin ja häipyi kotoa mitään sanomatta."

 

Yhdeksänvuotias Alfred on tottunut huolehtimaan itse itsestään. Isällä on ollut tapana jättää rahaa jotta Alfred saa ostettua ruokaa itselleen, mutta nyt ruosteisessa peltitölkissä kolisee enää pari kolikkoa. Sähkötkin on katkaistu - isä on unohtanut maksaa laskun. Syyslomakin on alkamassa, eli Alfred ei pääse edes kouluun syömään. Korput ja suolakurkut eivät enää maistu, mitä siis tehdä?

Yön pimeydessä Alfred kirjaimellisesti törmää Amanda Lehtimajaan, joka kuuluu herkkäkorvaisten sukuun. Amandalla on erityistaito: hän kuulee unohdettujen lasten huokaukset. Näin Alfred tempautuukin mukaan seikkailuun, jossa tutustutaan paitsi monenlaisiin omenalajikkeisiin - ja jossa ennen kaikkea unohdetut saavat äänensä kuuluviin Radio Popovin lähetysten kautta.

Tämä jännittäviä juonenkäänteitä pursuileva, melko raskastakin ajankuvausta sisältävä Portinin lastenromaani voitti lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-palkinnon ansaitusti vuonna 2020.

Kirjastopedagogi Piia / Lukutukea koulutien alkuaskeliin

Kun kohtaat avaruusolennon

Alkuopetuksen oppilaiden kanssa matkalaukkukavereiden toisen kierroksen kirjana on Petri Tammisen ja Valpuri Kerttulan loistava Kun kohtaat avaruusolennon - viisi tärkeää ohjetta. 

Kirjassa toden totta pihaan laskeutuu avaruusalus, ja sitten pitääkin miettiä, miten kannattaa käyttäytyä ja miksi.

Kirjassa on nimeään enemmän ulottuvuutta: samat ohjeet, joita kannattaa käyttää kohdatessaan avaruusolennon, toimivat myös uusiin ihmisiin tutustuessa. Olemme keränneet ohjeet taululle sitä mukaa, kun ne kirjassa tulevat. Tästä on myös hyvä kerrata, mitkäs ne ohjeet olivatkaan, kun mietitään menevätkö ohjeet hukkaan jos avaruusolentoa ei koskaan kohtaakaan.

Kirjassa on hienosti erilaisia tervehdyksiä suomeksi, ja lukiessa olemme harjoitelleet niiden käyttöä, sekä miettineet muitakin tervehdyksiä. Tässä kohtaa on kysytty oppilailta myös osaavatko he tervehdyksiä eri kielillä, jolloin on voitu saada lasten erityisosaamista esiin. 

Kun kirja on luettu, on ekaluokkalaisten kanssa siirrytty tekemään avaruusaiheisia sattumarunoja. Sattumarunojen idea on Värinauteilta ,mutta heillä ei ollut olemassa avaruusaiheisia sattumarunomonisteita, joten kokosimme runojen sanat itse. Jos on ollut aikaa, on runot luettu ääneen, eli harjoiteltu esiintymistä. Ryhmät on muodostettu niin, että jokaisessa on vähintään yksi sanatasoinen lukija. Runoista on tullut todella liikuttavia, kaikkia on päästy runsain mitoin kehumaan ja kaikki ovat onnistuneet!

Kakkosten puuhana on ollut avaruusnimet (tiedostossa eri papereilla yhdet listat, docs ei nyt taipunut äkkiseltään tekstikehyskikkailuun, että saisi samalle arkille kaksi etu- tai sukunimilistaa), jotka on tulostettu eri värisille papereille. Meillä etunimet keltaisella paperilla ja sukunimet violetilla. Yksi nimilista sisältää reilu 20 nimeä. 

Oppilaat nostavat kulhoista itselleen etu- ja sukunimen, ja kun kaikilla on avaruusnimi, lähtevät kaikki kiertämään luokassa ja harjoittelemaan kirjasta opittuja ohjeita. Tervehdys koronatyylillä, esittäydytään uudella nimellä ja saatetaan kysyä "Maistuisiko pannukakku?" tai "Pitääkö sinun päästä vessaan?" Tästä leikistä on tykänneet kaikki oppilaat. Sanat ovat osittain vaikeitakin, mutta olemme kannustaneet tulemaan pyytämään apua jos ei saa selvää, sellaiset sanat on sitten luettu yhdessä. Ajan salliessa, nimiä on voitu vaihtaa useampiakin kertoja. Tässä on tullut hyvää harjoitusta juuri pidempien ja vaikeampien, melko vieraiden, sanojen lukemiseen!

Sekä ykkösten että kakkosten kanssa on lopputunnista muutamia hetkiä tutkailtu avaruusaiheisia tietokirjoja, jos vain on aika riittänyt. Etenkin kakkosia on ollut kiva kehottaa etsimään kirjoista mistä avaruusnimet tulevat ja mitä ne tarkoittavat. 

Kiva kokonaisuus, ja erittäin hyvä kirja monenlaiseen työstämiseen!

Saman tähtitaivaan alla eskareiden kanssa

Seinäjoen kaupungissa toimii tällä hetkellä myös tähtitaiturit-hanke, joka vaikuttaa 1-5 -vuotiaiden varhaiskasvatuksessa. Koska meidänkin hankkeen ajatuksena on tukea kasvattajia ja olla heille avuksi, olemme sopineet niin, että toimemme tukevat toisiaan. 

Tähtitaitureiden syksyn teemana on ollut tähtitaivas, joten meidänkin toisen kierroksen kirjavalinnat ja tehtävät valikoituvat tähän aiheeseen liittyen. Perusopetuksen puolella monilukutaitoviikko (viikko oli 41) liippaa myös avaruutta, joten oli luontevaa ottaa avaruusaiheinen kirja käsittelyyn myös alkuopetuksen oppilaiden kanssa.

Avaruusaiheisia kirjoja etsiessämme törmäsimme muutamaan kultakimpaleeseen. Eskareille valikoitui kylmiä väreitä aiheuttavan ihana "Saman tähtitaivaan alla", jossa käsitellään muun muassa ystävyyttä ja rohkeutta, lisänä on tähdenlento. Tämän kirjan kanssa päästään opettelemaan mahtavasti kuvanlukutaitoa: mitä lisätietoa löytyy päähenkilöistä kuvien perusteella? Pääsemme tutustumaan hahmoihin paljon syvemmin kuvia tutkien, kuin pelkän tekstin perusteella. 

Kirjassa koira ja pupu asuvat naapureina, mutta eivät ymmärrä alkaa toistensa ystäviksi, eivät edes nosta tassuaan tervehdykseen. Pääsemme opettelemaan erilaisia tapoja tervehtiä toista ja kyselemme myös lapsilta, tietävätkö he tervehdyksiä muilla kielillä. Olemme saaneet kuulla tervehdyksiä ainakin englanniksi, venäjäksi, ruotsiksi, italiaksi, espanjaksi, ranskaksi, liettuaksi ja viroksi. 

Naapurukset yhdistävän tähdenlennon kautta pääsemme toiveisiin ja avaruus -aiheeseen. Tähän kirjaan liittyvä tekeminen onkin lasten tähdenlentotoiveiden kirjaaminen saduttamistyylillä. Ohjeistamme, että toive ei saa olla mitään tavaraa tai kaupasta ostettavaa, vaan jotain mitä voi kokea, oppia, tapahtua tai vaikka paikka jossa olisi kiva käydä. Kerromme että tätä toivetta ei tarvitse muille kertoa, vain meille jotka kirjaamme sen ylös. Toive suljetaan kirjekuoreen, ja kuori laitetaan joko lapsen kasvun kansioon tai muuhun portfolioon, ja hän saa itse päättää koska kirjeen avaa. 

Samaan aikaan muut lapset saavat tutkia matkalaukulla tuomiamme avaruus -tietokirjoja. Lukijat ovat saaneet lukea itse, tai ryhmän aikuiset ovat voineet lukea lapsille ääneen tai kirjojen kuvitusta on voinut tutkailla. Myös pari erilaista värityskuvaa on viety, ja nämä on etenkin isommassa ryhmässä tullut hyvään käyttöön, sillä monien toiveiden kirjaamisessa on mennyt meiltä kahdelta lukukoordinaattorilta hyvä tovi. Joidenkin lasten on ollut vaikea keksiä mitä toive voisi olla, mutta johdateltuamme ja kyseltyämme ("Mitä haluaisit tehdä isona?" "Olisiko mielessäsi jokin paikka, jossa haluaisit käydä?" "Onko jotain, mitä haluaisit kaverin kanssa tehdä?" tms) on kaikilta lapsilta saatu kirjattua jokin toive. 

Eskariryhmiin olemme vieneet myös lukemattomat tähtitoiveet - monisteet, joissa on siis harmaalla pohjalla valkoisia tähtiä. Näihin tähtiin voivat sitten halutessaan kirjata ne kirjat, jotka eskarissa on lapsille luettu. Jossain ryhmissä oli jo aloitettu toisenlaiset luettujen kirjojen kirjaamisjutut, joten he ovat saattaneet ottaa viemämme idean käyttöön "kotona luettuina tähtinä". 

(Lukemattomat tähdet -blanketti tulee tänne sivuille, jos saamme sen teknisesti onnistumaan. Mutta jos kaipaat jo pian sitä, niin laita meille viestiä satukielet@seinajoki.fi, jolloin voimme lähettää sen sinulle word- tai pdf -tiedostona).

Syysloma on lukuloma – kirjavinkkejä itsellesi tai ääneen luettavaksi

 

Esittelyssä kolme syksyn uutuuskirjaa, joista löytyy sopivasti huumoria, jännitystä, paljon ystävyyttä, vähäsen mököttämistä. Ja yksi possu. Kirjojen kuvittajille upeasta työstä erityispisteet. Nappaa kirjastosta mukaan!

 

Hurme, Vuokko: Värikkäät 1. osa Tiukun salaisuus (S&S, 2020) kuvitus: Niemensivu, Reetta

Mikä on sinun lempivärisi? Tiedätkö, millaisia voimia eri väreillä voikaan olla?

Tiukun perheellä on salaisuus. Heillä on taikavoimia, kullakin perheenjäsenellä omansa ja ne liittyvät vahvasti eri väreihin. Tiukun väri on punainen, isosisko Merin sininen. Myös pikkuveljellä sekä vanhemmilla on omat värit, joihin sitoutuen perheen kotikin on täysin sisustettu. Tiuku perheineen on muuttanut usein, ja viettävät varsin eristäytynyttä elämää: tilaavat niin ruoat kuin remonttitarvikkeetkin suoraan kotiovelle, ulkoilevat iltahämärässä, eivät halua kohdata naapureita. Vieraita ei käy. Ulko-ovessa lukee Nieminen, joka ei ole todellisuudessa perheen oikea sukunimi. Perheen tytöt saavat sentään käydä koulua, mutta ylimääräinen ulkona oleilu on tiukasti kiellettyä. Kunnes. Tiuku tutustuu uuden kodin pihalla vaaleaan, taiteelliseen Liia- tyttöön, jolla on suuret suunnitelmat: lapset alkavat suunnitella upeaa teatteriesitystä, joka vaatii Tiukun tiivistä osallistumista mukaan. Vanhempien ylisuojelu alkaa harmittaa Tiukua, joka päättää luottaa Liiaan ja kertoo tälle omasta taikavoimastaan...

Jatkoa odotellessa, kirjasarjan ensimmäinen osa äärimmäisen lupaava!

 

Aho, Elisabet: Helmi, salaperäinen tyttö (Myllylahti, 2020) kuvitus: Sandberg, Kaisu

Vappu ja Annika ovat innokkaita ekaluokkalaisia, joiden ensimmäinen koulusyksy on alkanut mukavasti – mitä nyt Vapun äärimmäisen ärsyttävä isoveli Eetu naljailee jatkuvasti tytöille. Tyttöjen koulureitin varrella on vanha talo, joka on ollut päiväkoti, nyt enää kostea, hylätty rakennus. Eräänä iltapäivänä tytöt päättävät kurkistaa miltä pihan leikkimökissä näyttää – ja hämmästyvät suuresti, kun huomaavat miten siistiä siellä on. Ihan kuin joku olisi siivonnut sen... ja asuisi siellä. Vielä kun kaapista löytyy kaurahiutaleita, rusinoita ja pähkinöitä, ei tyttöjen uteliaisuudella ole enää rajaa. Pian he kohtaavatkin Helmen, jota kukaan aikuinen ei usko todeksi. Kuka Helmi on, keitä ovat aution päiväkodin salissa kauniisti laulavat lapset ja miten Eetu liittyy tarinaan?

Ääneenluettavaksi täydellinen kirja, joka herättää aikuisenkin uteliaisuuden ja halun selvittää Helmi-tytön tarina. Hieno kirja ystävyydestä, auttamisesta, avuntarpeesta.

 

Paasto, Kaisa: Anni kaverinkesyttäjä (Tammi, 2020) kuvitus: Ahokoivu, Mari

Kun paras kaveri Miisa muuttaa Amerikkaan, ei paljon naurata. Ei ainakaan Annia. Koulussa on tooodella tylsää eikä uusien kaverisuhteiden luominen ole kovin helppoa. Kotona luuhaava isoveli ei auta asiaa, eikä lemmikkipossu Vaappukaan ala kotiutumaan, röhkii ja röhnöttää vaan. Anni on neljäsluokkalainen, jolle koulun alkaminen aiheuttaa ankeutta ja pahaa mieltä, etenkin kun pinkki-ihmiset utelevat ja kyselevät kaikkea tyhmää ja turhaa. Kun kotona reipas ja iloinen tyttö muuttuu kuin napista painaen koulun pihalla kiukkuiseksi möllöttäjäksi, tajuaa Anni pikkuhiljaa, että ei auta muu kuin ryhtyä kaverinkesyttäjäksi. Lemmikkipossu Vaappua kun hän ei osaa kouluttaa, josko kaverin saaminen olisi sitten helpompi juttu?

Raikas kirja ystävyyssuhteista, perhesuhteista, possusuhteista. Kun ystävyys on katkolla, voi lapsen arki olla rankkaa. Kivasti ja kekseliäästi kuvitettu kirja, tekstin määrä sivuilla sopivan maltillinen pienellekin lukijalle.

 

Kiitos Nurmon kirjaston viherkasvivastaavalle kuvan viidakkomaisesta tunnelmasta!

 

Kirjastopedagogi Piia / Lukutukea koulutien alkuaskeliin

 

Lukemisen maailma - Innostu ja innosta!

Osallistuimme tiistaina 29.9. Apilakirjaston Jaaksi-salissa AVI:n järjestämään Lukemisen maailma- innostu ja innosta -koulutukseen.  Koulutuksessa oli monenlaista asiantuntijaa kertomassa lukemisen tärkeydestä ja vinkkaamassa hyviä kirjoja. Päivi Heikkilä-Halttunen kertoi sylilapsille lukemisen tärkeydestä, Kaisa Laaksonen kertoi lastenkirjainstituutin toiminnasta ja vinkkasi kirjoja, Mervi Heikkilä kertoi Seinäjoen kaupungin ERTE-hankkeesta (ja mainitsi myös meidät), Sari Pasanen esitteli Satusirkus-hanketta ja varjoteatteria ja Kaija Lepistö jakoi makupaloja hyvistä kuvakirjoista. Päivä päättyi Sari Pasasen vetämään varjoteatteri - työpajaan, josta saimme kyllä valtavasti inspiraatiota omaankin toimintaamme.

Poimintoja lastenkirjallisuuden asiantuntija ja kriitikko Päivi Heikkilä-Halttusen esityksestä Rakkaus kirjaan ja kieleen syntyy aina sylissä

    - Kirja tulisi olla esineenä tuttu ja lukeminen osa arkea. Lukeminen on elämäntapa, eikä niinkään harrastus. Kirjoja saisi olla kodeissa niin paljon, että niihin kompastuu!

    - Arjen kieli pienille lapsille on usein sähkösanomatyylistä, jolloin sanaston ja kielen rikastaminen tulee kirjojen ja tarinoiden kautta.

    - "Lapselle lukeminen on laiskaa tekemistä" --> ei tavallaan tehdä mitään, vaikka tehdäänkin.

    - Vauvojen kielikeskus kehittyy puolivuotiaasta alkaen, eli viimeistään silloin tulisi loruttelut ja riimittelyt aloittaa. Pienen lapsen passiivinen sanavarasto on merkittävästi laajempi, vaikka puhuttua kieltä olisi vasta vähän.

    - Lapselle lukeminen on satsaamista tulevaisuuteen. 

    - Lorut voitelevat vauvojen ja taaperoiden aivoja. Rytmiset liikkeet, keinuttelut, pomputtelut ja köröttelyt valmistelevat puhetaitoa, kehon keskiviivan ylitykset ovat erinomaista aivojumppaa.

    - Kirjan ja lapsen kohtaamiselle voisi olla muitakin hetkiä, kuin vähän ennen nukahtamista päivällä tai illalla. Virkeä lapsi jaksaa keskittyä kuviin ja tarinaan paremmin.

    - Kielellä saa ja pitää leikkiä, kielitietoinen kasvatus! 

Kaisa Laaksonen kertoi Lastenkirjallisuudesta varhaiskasvatuksen tukena. 

    - OKM ja Tampereen kaupunki ylläpitää Lastenkirjainstituuttia, joka on lasten ja nuorten kirjoihin keskittyvä erikoiskirjasto. Lastenkirjainstituutti ylläpitää Lukemoa, jossa esitellään uusimmat lasten- ja nuortenkirjat ja sieltä löytyy myös ajankohtaista tietoa lukemiseen liittyen. Vuosittainen Kirjakori -katsaus löytyy Lukemosta myös. Katsauksessa tarkastellaan kunakin vuonna julkaistujen lasten- ja nuortenkirjojen määrää ja sisältöä. Suomessa julkaistaan yli 1000 lasten- ja nuortenkirjaa vuosittain!

    - Lapsille kannattaa lukea monipuolista kirjallisuutta: kuvakirjoja, tietokirjoja, sarjakuvia, satuja, runoja ja loruja, sekä muistaa myös äänikirjat. 

    - Kirjat tukena varhaiskasvatuksen laaja-alaisen osaamisen kokonaisuuksissa. 

            -Ajattelu ja oppiminen: havainnointi, etsintäkirjat, fiksut faktat -tyyppiset tietokirjat.

            (esim. Sarja, Posio, Ryynänen: Minne sähkö meni?)

            - Kulttuurinen osaaminen, vuorovaikutus ja ilmaisu: kirjat joissa käsitellään ristiriitatilanteiden  selvittelyä, erilaisuuden kohtaamista ja elämänmuutoksia.

            (esim. Pellicioni: Onni -poika saa uuden ystävän)

            -Itsestä huolehtiminen ja arjen taidot: tunnetaidot, hyvinvointi, turvallisuus 

            (esim. Sundström, Lindeman: Tam-Tam menee päiväkotiin)

            - Monilukutaito ja tieto-ja viestintäteknologinen osaaminen: kuvanlukutaito

             (esim. Myllylahti: Siri ja erämaan kutsu)

            - osallistuminen ja vaikuttaminen: Lapsen mahdollisuus vaikuttaa omaan elämään ja  ympäröivään yhteiskuntaan.

            (esim. Salmi, Pikkujämsä: Sorsa Aaltonen ja lentämisen oireet)

    - Lapsiryhmiin kannattaa houkutella vierailevia lukijoita, sillä onhan kirjan kuuleminen vaikkapa poliisin tai palomiehen lukemana varsin houkuttelevaa ja jännittävää!

Laukullinen vinkkejä varhaiskasvatuksen ja kirjaston yhteistyöhön oli Mervi Heikkilän osuuden otsikko. 

    -Mervi esitteli muun muassa Seinäjoen kaupunginkirjaston valtakunnallista erityistehtävää lasten ja nuorten lukemisen ja lukutaidon edistämisen tukemiseksi kirjastoissa. 

    - kirjasto+ varhaiskasvatus = lapsen etu!

    - Yhteistyö kirjaston ja varhaiskasvatuksen kesken tulisi olla sopimukseen perustuvaa ja ylös kirjattua. Esimerkiksi Seinäjoella sopimus koskee kaikkia kaupungin yksikköjä sekä yksityisiä päiväkoteja. Se on yhdessä laadittu ja hyväksytty molemmissa lautakunnissa, taustalla opetussuunnitelman perusteet, kirjastolaki, ym.

    - Käytännössä yksiköissä tulisi olla yhdyshenkilöt, jotka välittävät tietoa kirjastolta. Kirjastolla yhteisökortteja, ja teemapaketteja, sekä asiantuntijaluentoja, esityksiä ja satutuokioita. Vuosittain eskareille eskariseikkailu. S2 -lapsille tarjontaa myös.

    - Seinäjoen kaupunginkirjastolla on pyritty tavoittamaan niitä pikkulapsiperheitä, jotka eivät tavallisesti käy kirjastolla esimerkiksi iltasatupassin avulla. Lisäksi keskustorin näytöissä on ollut tietoiskuja lukemisen tärkeydestä. Nämä liittyvät Seinäjoen kaupungin Kaikki lukemaan! -ohjelmaan, joka on kirjattu kaupunkistrategiaan. 

Satusirkus -hanketta esitteli Satu Pasanen

    - Satusirkus -hanke kesti vuoden, ja oli koko Eepoksen alueen kattava kirjastokiertue, joka houkutteli kirjaston käyttäjiksi alle kouluikäisiä lapsia perheineen. 

    - Tämänkin hankkeen tarkoituksena oli lisätä perheiden tietoutta lukemisen tärkeydestä 

    - Tavoitteena oli myös kirjaston henkilökunnan tapahtumaosaamisen, erilaisen osallistavien menetelmien osaamisen sekä yhteistyöverkostojen lisääminen

    - Sirkus valikoitui kantavaksi teemaksi sen positiivisten mielikuvien vuoksi, jotta niitä yhdistettäisiin kirjastoon, ja asiakkaat saisivat yllättäviä kokemuksia sekä uusien toimintatapojen ja ideoiden tuomista lastenkirjastotyöhön.

    -Kiertueella oli viisi erilaista ohjelmanumeroa, joista kirjastot saivat valita mieleisensä; perhesirkus, sirkus fantasian Hurrikaani show, klovni Jojon kirjastovisiitti, Sadutustyöpaja ja Maaginen satukone.

    - Hankkeessa valmistettiin lyhyitä, muutaman minuutin mittaisia videoita, jossa seikkailee Jojo -kirjastoklovni. Kirjastoklovni löytää kirjaston ja kirjojen maailman ja antaa vinkkejä lukemiseen liittyen. Erityisesti pidämme videosta, jossa Jojo antaa viisi vinkkiä sujuvamman lukemisen opetteluun. 

    -Hanke sai positiivista palautetta kirjaston henkilökunnalta; he kokivat kiertueen lisänneen kirjaston käyttäjiksi uusia asiakkaita ja kiertueen vaikuttaneen kirjaston imagoon positiivisesti.

Kaija Lepistö Peräseinäjoen monipalvelukirjastosta antoi lopuksi makupaloja kuvakirjoista 

    - Esittelyssä uusia kuvakirjoja kaiken ikäisille. 

    -  Mervi Lindmanin Peppe kirjat käsittelevät taaperoikäisten kriisejä.

    - Taskulamppuseikkailukirjat vaikuttivat mielenkiintoisilta (Saramäki& Saramäki). Ainakin Maan uumeniin ja Meren syvyyksiin herättivät ekaluokkalaisen testikoululaisen kiinnostuksen! 

    - Maria Frensborgin Pekka Töpöhännän terveyskirja opettaa hienosti lapsille asioita terveydestä, terveystarkastuksista ja anatomiasta. Tutustumisen arvoinen teos!

    - Thore Maria Nilssonin Kolmikko -kirjat ovat jo aiemmin osoittautuneet meistä hyviksi pikkulasten kirjoiksi. Sarjasta esiteltiin Kolmikko leikkii sisällä ja Kolmikko metsäretkellä.

-  -  -

Osallistuimme lisäksi varjoteatteri -työpajaan, jota veti teatteri-ilmaisun ohjaaja Sari Pasanen. Saimme huomata, miten pienillä ja yksinkertaisilla tavoilla voi elävöittää sadun kerrontaa. Tasavärinen seinä, piirtoheitin/taskulamppu/muu valonlähde, ihmisiä, jotain esineitä tai kuvia valon ja seinän väliin ja siinä se! 

Tässä seinä on musta, ja varjoteatteri onnistuu myös siinä. Varjoteatteria voi tehdä myös yksivärisen sateenvarjon takaa, jolloin voi leikitellä varjon muodoilla.

Varjoteatterissa voi käyttää kaikenlaista tavaraa: oksia,varpuja, heiniä, kankaita, värillisiä kalvoja, keittiövälineitä, työkaluja, kankaita, kalvolle tulostettuja kuvia tai paperista leikattuja ja tikkuun kiinnitettyjä hahmoja. Jos on kiire, voi tosiaan napata kahvihuoneesta haarukoita ja lusikoita, ja elävöittää tarinaa niillä. Heittäytymistä ja mielikuvituksen käyttöä!