Lukutukea koulutien alkuaskeliin – monikielisyys ja jouluinen sadutusprojekti

 

Kirjastopedagogina pääsin tekemään jotain ihan uutta: esikoululaisten kanssa yhteistyötä sadutuksen merkeissä. Projekti ajoittui marras-joulukuulle 2020, varsin jouluteemaisia tarinoita siis. Lukutukea koulutien alkuaskeliin-hankkeen yksi tärkeistä tavoitteista on perheiden aktivointi lukemiseen lapselle -  ja lapsen kanssa. Maahanmuuttajaperheet olivat yksi kohderyhmistä. Lintuviidan päiväkodin eskariryhmässä puhutaan kaiken kaikkiaan kahdeksaa kieltä: suomen lisäksi ruotsia, englantia, venäjää, liettuaa, arabiaa, karenia, saksaa sekä ranskaa. Päätin tehdä perheille kirjasen kaikilla näillä kielillä, jossa lapset olisivat pääosassa niin teksteissä kuin kuvituksessakin.

Sovimme etukäteen eskariopettajien kanssa, että tulen muutamaksi päiväksi ryhmätoimintaan mukaan, seuraan lapsia ja tutustun heihin. Aloitimmekin jouluaiheisen tarinan kertomisella – hyvää pohjamateriaalia! (Robert Barry: Herra Jalavan joulukuusi, Lasten parhaat kirjat 2004). Seuraavaksi kerroin syyn päiväkotivierailuuni: olisin tekemässä heidän kanssaan kirjaa joululahjaksi koteihin; ja halutessaan lapset saavat tulla kirjan tekoon mukaan. 

 

Sadutus oli suurimmalle osasta lapsista tuttua puuhaa. Ryhmiä oli kaksi, Pöllöt ja Palokärjet, ja lapsia yhteensä nelisenkymmentä. Saduttamiseen käytin aikaa kaksi päivää. Lapset kertoivat minulle itse keksimänsä tarinan, osa lapsista kertoi mitä toivoi joulupukilta. Kirjasin tarinat sana sanalta ylös, nauhoitin osan. Ryhmät tekivät vielä omat joulutarinansa yhdessä. Kaikki eivät halunneet tulla yksilöinä mukaan, mutta äänet saatiin kuuluviin yhteisen tarinan kautta. Käännätimme tekstit kaikille seitsemälle kielelle Semantix-nimisen yrityksen kautta. Palvelu oli todella hyvää; aikataulut pitivät täydellisesti sekä tiedottaminen oli ajantasaista. Suosittelen!  

Pohdimme yhteistyötä Sevao-hankkeen varhaiskasvattajan kanssa: hänelle tutun menetelmän kautta olisimme voineet esimerkiksi elävöittää ja jatkojalostaa sisältöä yhdessä, perinteisen saduttamisen lisäksi. Valitettavasti aikataulumme eivät menneet yksiin, joten tein projektin kirjaston hankkeen alle. Yhdelle tekijällekin siis vallan soppeli projekti! Koska kirjat valmistuivat juuri jouluksi, ei palautetta kaikilta perheiltä ehditty koota -  eli aikataulutus olisi voinut olla pari viikkoa aiemmin, mutta muiden projektieni vuoksi aloitus jäi marraskuun lopulle. Tekstin taittoon kului muutama tovi (ja hikipisara), mutta motivaatio oli huipussaan ja lopputulokseen ei voi olla kuin tyytyväinen: konkreettinen tulos, joka on perheille suunnattu.

 

Perheet ehtivät siis nippanappa saada jouluksi ”Lintuviidan eskareiden pieniä jouluisia juttuja”. Palaute oli kiittävää ja innoittavaa: perheet oli huomioitu omalla äidinkielellään, ja lapsen päiväkotiryhmän näkökulmasta. Jännittävää oli ollut myös nähdä, miten erilaisia ja kauniita kieliä maailmaan mahtuukaan! Monikielisyys on rikkaus, ja tämä sadutusprojekti osoitti että meillä jokaisella on mahdollisuus rikastaa itseämme oppimalla uutta kieltä - vaikka muutama sananen.

 

Kohde: esikoululaiset, monikieliset perheet

Tavoite: yhteinen lukuhetki omalla kielellä

 Kirjastopedagogi Piia / Lukutukea koulutien alkuaskeliin

Lukupuuhia eskarista kouluun

Lukukoordinaattorit Eeva ja Marianna ovat pidemmän aikaa pohtineet keinoja, joilla tänä korona-aikana pystyisi hankkeen puitteissa vaikuttamaan niin varhaiskasvatuksen, eskarin ja koulun henkilökuntaan kuin lasten huoltajiinkin. Erilaiset tapaamiset ja kohtaamiset isommalla joukolla ovat nyt olleet mahdottomia, mutta kuitenkin olisi tärkeää päästä kertomaan sanomaamme nyt kun Sevao- hankkeemme on vielä käynnissä.

Varhaiskasvatuksen ja eskarin kasvattajille olemme käsikirjoittaneet, kuvanneet ja leikanneet jo noin puolen tunnin videon aiheesta, ja se sai ensiesityksensä eskariopettajille maaliskuun lopulla. Video ei ole julkisesti jaossa, sillä emme ole vielä ehtineet sitä tekstittää, ja saavutettavuusohjeistuksen mukaan  avoimessa, julkisessa jaossa olevissa videoissa tekstitys pitäisi olla. 

Ajatuksena on ollut, että teemme myös huoltajille lyhyen videon lukemisen tärkeydestä. Huoltajien video tulee olemaan ihan muutamien minuuttien mittainen. Idea on jalostunut tässä ajan kuluessa siihen, että video olisi huhtikuun lopun-toukokuun alun aikana valmis, ja sitä voisi käyttää liittyen koulutulokkaiden päivään. Tämäkin video jäänee kaupungin sisäiseen jakoon edellä mainituista syistä. 

edit. 29.4.2021 Nyt molemmat videot on tekstitetty (kiitos YouTuben helppokäyttöisen tekstitysjärjestelmän!) ja on löydettävissä Satukielet -kanavalta ihan hakutoiminnolla. 

Muutamana viikkona olemme tässä pohtineet myös jonkinlaista kesätehtävämonistetta eskarilaisille jaettavaksi. Instagramissa törmäsimme @lukulaiturin kokoamaan lukupassiin, ja hänen luvallaan jalostimme passi-ideaansa meille sopivammaksi. Meidän passimme olisi varmasti jäänyt paljon yksinkertaisemmaksi, mutta nyt innostuimme tekemään ihan "lehtisen". Canva on ollut hyvä ystävämme hankkeen aikana, ja nytkin luotimme Canvaan taitto-ohjelmana. Löysimme valmiin mallipohjan, jota muokkaamalla saimme kivan kesäpassin eskari-ekaluokka -kesäksi tehtyä. 

Koimme tärkeäksi saada passiin myös huoltajille tietoa lukemisesta. Teksti on lyhyt ja tiivis, jotta sen jaksaa varmasti lukea. Keräsimme tärkeimpiä pointteja liittyen tämän ikäkauden lukemiskulttuuriin.

Passissa on 9 erilaista pientä lukemiseen ja kirjoihin liittyvää tehtävää, ja vastaava määrä jäätelöitä. Kun on pienen tehtävän tehnyt, saa värittää jäätelön. Ohjeistuksen mukaan tehtäviä saa tehdä juuri sen verran kuin haluaa. Pyrimme tekemään tehtävistä helposti toteutettavia, jottei kukaan kokisi puuhia liian kuormittaviksi, mutta toisaalta niissä olisi vähän jotain ideaa ja inspiraatiota. 

Edit 29.4.2021

Nyt kun Sevao-hanke on loppusuoralla, löydän keinon tuohon pdf-jakamiseen. Se ei ole edes kovin vaikeaa tai monimutkaista, voi kun olisin tämän keksinyt jo paljon aiemmin! 

Eli tässä teille nyt vapaasti tulostettavaksi ja käytettäväksi meidän lukupuuhat, joita lopulta innostuimme tekemään kolme erilaista. Varhaiskasvatukseen, jolloin tehtävät tehdään yhdessä aikuisen kanssa, Eskaripuuhat samoin huoltajan kanssa ja koululaisen lukupuuhat sellaisia, jotka voi lukutaidosta riippuen tehdä joko itse tai aikuisen kanssa. Kaikki tehtävät ovat helppoja toteuttaa, ja osin tehtävät ovat myös samoja. Eroa on eniten tuossa takakannen tekstissä, joka vähän poikkeaa kohderyhmän mukaan. 

Kotiväen lukupuuhat

Lukupuuhat eskarista kouluun

Koululaisten lukupuuhat

/lukukoordinaattori Marianna

Lukutukea koulutien alkuaskeliin – moniaistinen tarinarata

 

Talvisia kuvamuistoja! Kun Törnävän koululle syksyllä hankkeen puitteissa kurvailin, mietin miten voisin kaunista kartanoaluetta nostaa esille? Päätinkin että alan rakentamaan sisältöä, jossa saisin yhdistettyä kirjallisuuden, paikallishistorian sekä tämän upean miljöön.

 

Lähdin kokeilemaan pilottiluokan kanssa toisenlaista tapaa käsitellä kirjallisuutta: moniaistisuuden ja toiminnallisuuden yhdistämistä kirjan käsittelyyn. Alkusysäys tähän oli Etelä-Pohjanmaan museon näyttely Koiramäen kartanolla, joka tutustutti lapset leikin kautta entisajan maalaiselämään. Mauri Kunnaksen Koiramäki-kirjojen pohjalta rakennettu näyttely oli esillä Kivinavetan yläkerrassa ajalla 24.4.2019 - 8.3.2020.

https://taideseinajoki.fi/ilmio01/museo/museossa-eletaan-koiramaen-aikaa/

 

Tulevana kesänä tämä Seinäjoen museoiden tuottama, samainen näyttely on nähtävillä Lohjan museossa, ajalla 25.5. – 22.8.2021. Kannattaa ehdottomasti käydä tutustumassa!

Ajatuksenani oli testata luokan kanssa menetelmää nimeltä kauk. Lyhenne muodostuu sanoista: kirja astuu ulos kansistaan - aiemmin olenkin kauk-menetelmästä jo kirjoittanutkin (Ylistaron kirjaston Pohjoinen mytologia-viikko). Elämystilana oli Törnävän kartanon museoalue, josta päätin poimia palasia oppimista ajatellen. Sain vieläpä yhteistyökumppanikseni Etelä-Pohjanmaan museon, josta museonhoitaja Minna Heinonen ilahduttavasti antoi käyttööni entisajan esineistöä hankkeen ajaksi. Kuvassa museon tavaroita, joita käytin opetuksessa. 

 

2. luokan opettaja innostui ideastani, ja sovimme joulukuulle kolmen kokoontumisen kokonaisuuden. Luokka oli tullut minulle jo tutuksi vinkkauskäyntini kautta, joten tiesin jo odottaa oppilailta aktiivista ja osallistuvaa otetta. Ensimmäisellä kerralla kokoonnuimme luokassa, jossa esittelin idean, mitä tehdään ja millä tavalla: tutustutaan museoympäristöön ja kirjallisuuteen uudella tavalla - kirjana tietysti Mauri Kunnaksen Koiramäen lapset kaupungissa. Keskustelevan luokan kanssa pohjustimme aihetta. Nappasin kirjasta kuusi eri entisajan tilaa tai paikkaa, joita kirjassa aina yhdellä aukeamalla käsitellään: apteekki, tori, koulu, kirjakauppa, kauppapuoti sekä suutari. Äidinkielessä oli pääpaino virkkeen kirjoituksessa: ison alkukirjaimen, sanavälin sekä lopetusmerkin harjoittelua. Myös yhdyssanat ja vertailu (pieni, pienempi, pienin) olivat opetussuunnitelmassa. Päätin yhdistää näitä kaikkia kokonaisuuteen. Ensimmäinen käyntini huipentui satunnaiseen ryhmäjakoon, ja kullekin annettiin yksi Koiramäki-kirjan kuvista käsiteltäväksi. Kuvasta piti kirjoittaa seuraavaa käyntiäni varten 2-3 virkettä, joissa päähenkilönä oli joko Elsa tai Kille, kirjan päähenkilöiden mukaan. Näin kuvanlukutaitoa ja kirjallista ilmaisua kehitettiin pienissä ryhmissä. Seuraava kokoontumisemme oli tarkoitus pitää museoalueella, jonne olisin tehnyt tehtäväradan oppilaille kirjoitettujen tekstin pohjalta. Mutta toisin kävi.

Projektille tulikin pidempi tauko: järeämmät kokoontumisrajoitukset tulivat voimaan ja päätimme opettajan kanssa siirtää projektia joulukiireiden alta suosiolla alkuvuoteen.

Ehdin rakentaa uutta ideaa joululomamme aikana, kun innostuin lukemaan entisajan leikeistä. Aloitimme toisen tapaamisemme kirjoitustehtävien purkamisella, eli jokaisen pienryhmän tekstit kävimme yhdessä läpi ja miten ne sopivat kuvitukseen, joka pohjana oli ollut. Hienosti oli jokainen ryhmä ideoinut mitä kuvassa tapahtuu! Keräsin tehtäväpaperit talteen, ja kerroin luokalle että 3. kokoontumisemme liittyy heidän tarinoihinsa. Jatkoin museoesineiden esittelyllä – jokaiseen tarinaan löytyi sopiva esine vanhasta pärekopasta. Lopuksi vielä katsoimme Espoossa sijaitsevan Lelumuseo Hevosenkengän videon, jonka pohjalta keskustelimme mm. lelujen materiaaleista sekä lelumääristä ennen vanhaan verrattuna nykypäivään. Miksi nykyään lelut ovat muovia, kysyttiin lelumuseon videossakin.

Viimeinen oppituntimme olikin kauniina tammikuun pakkaspäivänä, jolloin kokoonnuimme Kivinavetan luo. Lunta oli jo kertynyt sen verran paljon, että alkuperäinen suunnitelmani maastopiilojen käyttämisestä tehtävien teossa piti unohtaa. Oppilaat jaettiin taas samoihin ryhmiin, kuin kirjoitustehtävässä ja annoin ryhmittäin museoalueen kartat käteen. Alueella oli kuusi kohtaa, kuten kirjoitustehtäviäkin oli, joihin siirryimme ilmoittamassani järjestyksessä ja joissa osassa teimme erilaisia tehtäviä. Joko ryhmät itse lukivat tekstinsä ääneen tai vaihtoehtoisesti minä luin. Lapset kuuntelivat, kerroin lyhyesti rakennuksesta jonka luona olimme, teimme tehtävän jos tähän kohtaa olin sellaisen laatinut. Tehtävinä olivat mm. mausteiden nuuskiminen (kaneli, kardemumma), entisajan leikin toteutus (Nauriisilla) kaikki lapset yhdessä, sekä vanhan ajan esineiden tunnistaminen ja käyttö  (kaulauslauta ja tukki) sekä kadonneen sanan ja esineen arvoitus (tavujen muodostaminen sanaksi, so-ke-ri-sak-set). Leikki nauriisilla taisi olla kaikkien suosikki, ainakin se sai hymyt huulille ja naurun raikaamaan museoalueella - taisi lumessa kahlaaminenkin olla useammille mieluista! 

 

Kauk-menetelmän kokeilu antoi pontta tehdä tätä lisää, muokaten. Kirjan käsittely talviaikaan aiheutti omat pohdintansa, mutta nekin sain ratkottua. Syksyllä tai keväällä tällainen ulkona toteutettava ”aistirata” oli antanut vielä enemmän koettavaa. Ajankäytön takia (yhteensä kolme oppituntia, joista ulkona yksi) itse museorakennuksiin emme lähteneet tutustumaan, mutta esimerkiksi mahdollisten tuplatuntien käyttö antaa tilaa enemmän toteutukseenkin. Ideana oli myös kirjan tuominen eloon eri aisteja käyttäen: tunto, kuulo, näkö, haju olivat vahvasti käytössä, ainoastaan koronan takia maistattaminen oli pakko jättää pois – toki sekin on helposti kokonaisuuteen jatkossa lisättävissä. Tarjolla pettuleipää, kenties?

 

Kiva kokonaisuus tekevän ja innostuneen luokan kanssa, jota oli hauska suunnitella ja toteuttaa!

 

Kohde: alkuopetus, muokattavissa päiväkoteihin sekä kouluihin

Tavoite: Kauk-menetelmän testaus; kirjan tuominen eläväksi ja lapsille tiedonhakuun innoittavaksi: ”Haluan tietää tästä lisää!” Lukemaan innostamisen sijaan tavoitteena kirjallisuuden esittely ja käsittely uudella tavalla.

 

Kirjastopedagogi Piia / Lukutukea koulutien alkuaskeliin

Lukutukea koulutien alkuaskeliin – talvilomaviikon minilukupiiri

 

Talvilomaviikkoa vietettiin Pohjanmaalla viikolla 9, jolloin monen pienen koululaisen ajanvietto oli vanhempien pohdittavana – mitä tekemistä sitä keksisi? Aloin suunnitella lähikirjastoon toimintaa kyseiselle viikolle, ja sainkin ilokseni mukaan kollegani Pirjon. Pirjon vankka kokemus lasten kanssa toimimisesta ja etenkin sanataiteen erilaisten menetelmien käytöstä oli mukavaa tässä lomaviikon kerhossamme.

Minilukupiiri kesti kolme päivää, jolloin tarjosimme alkuopetuksen oppilaille mahdollisuutta osallistua kerhoon, joka pidettiin kirjaston kokoushuoneessa. Aloitimme joka aamu tasan kello 10 Kaija Pispan runolla ”Näin hyvä päivä alkaa” (Titulein taikasanat 2004), josta onkin muodostunut itselleni tietynlainen rutiini jo vinkkauskeikoillakin – kohderyhmän iästä viis (jopa aikuiset ovat mukavasti jumpanneet runon tahtiin!). Näin minilukupiiri saatiin käyntiin.

Mitä minilukupiiri sisälsi? Koska emme ehtineet perehtyä muutamassa päivässä syvemmin yhteen tiettyyn kirjaan, otin tavoitteeksi kirjaston aineistoon tutustumisen, lukemiseen keskittymisen ja tekstin ymmärtämisen. Jokainen sai hakea kirjastosta itselleen mieluisan kirjan, joka esiteltiin muille. Sen jälkeen kirjaa sai lukea aina harjoitusten lomassa: lukuvartteja pidimme kirjaston eri paikoissa, jotka kukin lapsista sai itse valita. Välillä oltiin sohvalla, välillä lattian rajassa, joskus aikuistenosastolla… lastenosasto oli kuitenkin se lempipaikka, johon koko porukka useimmiten kokoontui, kuka mihinkin.

Kirjakurkkausta kokeilin ryhmän kanssa, myös perinteistä vinkkausta. Kaverivinkkausta tuli tehtyä ihan huomaamatta, kun kirjavalinnoista keskusteltiin ja esiteltiin muille ryhmässä oleville. Sanojen merkityksiä etsimme paritehtävässä, joka taisi olla lasten makuun, kuten myös ”Arvaa mitä ajattelen”- leikki. Kirjoitustehtävänä oli kertoa muille luetun kirjan päähahmosta kolmella lauseella. Kirjasto tarjosi lapsille pientä välipalaa, jotta kolmituntinen päivä kului sutjakkaasti. Välillä toki venyteltiin ja kismiteltiin, jotta jaksettiin tehtäviä tehdä.

Mukava kerhokokeilu, johon palautteen mukaan toivottiin enemmän lukemista, kuin tehtäviä. Pitääpä pitää mielessä!

Kohderyhmä: alkuopetuksen oppilaat

Tavoite: lukemaan kannustaminen vapaa-ajan harrastuksena, ryhmäytyminen ja kirjoihin tutustuminen

Kirjastopedagogi Piia / Lukutukea koulutien alkuaskeliin