Talvisia kuvamuistoja! Kun Törnävän koululle syksyllä hankkeen puitteissa kurvailin, mietin miten voisin kaunista kartanoaluetta nostaa esille? Päätinkin että alan rakentamaan sisältöä, jossa saisin yhdistettyä kirjallisuuden, paikallishistorian sekä tämän upean miljöön.
Lähdin kokeilemaan pilottiluokan kanssa toisenlaista tapaa käsitellä kirjallisuutta: moniaistisuuden ja toiminnallisuuden yhdistämistä kirjan käsittelyyn. Alkusysäys tähän oli Etelä-Pohjanmaan museon näyttely Koiramäen kartanolla, joka tutustutti lapset leikin kautta entisajan maalaiselämään. Mauri Kunnaksen Koiramäki-kirjojen pohjalta rakennettu näyttely oli esillä Kivinavetan yläkerrassa ajalla 24.4.2019 - 8.3.2020.
https://taideseinajoki.fi/ilmio01/museo/museossa-eletaan-koiramaen-aikaa/
Tulevana kesänä tämä Seinäjoen museoiden tuottama, samainen näyttely on nähtävillä Lohjan museossa, ajalla 25.5. – 22.8.2021. Kannattaa ehdottomasti käydä tutustumassa!
Ajatuksenani oli testata luokan kanssa menetelmää nimeltä kauk. Lyhenne muodostuu sanoista: kirja astuu ulos kansistaan - aiemmin olenkin kauk-menetelmästä jo kirjoittanutkin (Ylistaron kirjaston Pohjoinen mytologia-viikko). Elämystilana oli Törnävän kartanon museoalue, josta päätin poimia palasia oppimista ajatellen. Sain vieläpä yhteistyökumppanikseni Etelä-Pohjanmaan museon, josta museonhoitaja Minna Heinonen ilahduttavasti antoi käyttööni entisajan esineistöä hankkeen ajaksi. Kuvassa museon tavaroita, joita käytin opetuksessa.
2. luokan opettaja innostui ideastani, ja sovimme joulukuulle kolmen kokoontumisen kokonaisuuden. Luokka oli tullut minulle jo tutuksi vinkkauskäyntini kautta, joten tiesin jo odottaa oppilailta aktiivista ja osallistuvaa otetta. Ensimmäisellä kerralla kokoonnuimme luokassa, jossa esittelin idean, mitä tehdään ja millä tavalla: tutustutaan museoympäristöön ja kirjallisuuteen uudella tavalla - kirjana tietysti Mauri Kunnaksen Koiramäen lapset kaupungissa. Keskustelevan luokan kanssa pohjustimme aihetta. Nappasin kirjasta kuusi eri entisajan tilaa tai paikkaa, joita kirjassa aina yhdellä aukeamalla käsitellään: apteekki, tori, koulu, kirjakauppa, kauppapuoti sekä suutari. Äidinkielessä oli pääpaino virkkeen kirjoituksessa: ison alkukirjaimen, sanavälin sekä lopetusmerkin harjoittelua. Myös yhdyssanat ja vertailu (pieni, pienempi, pienin) olivat opetussuunnitelmassa. Päätin yhdistää näitä kaikkia kokonaisuuteen. Ensimmäinen käyntini huipentui satunnaiseen ryhmäjakoon, ja kullekin annettiin yksi Koiramäki-kirjan kuvista käsiteltäväksi. Kuvasta piti kirjoittaa seuraavaa käyntiäni varten 2-3 virkettä, joissa päähenkilönä oli joko Elsa tai Kille, kirjan päähenkilöiden mukaan. Näin kuvanlukutaitoa ja kirjallista ilmaisua kehitettiin pienissä ryhmissä. Seuraava kokoontumisemme oli tarkoitus pitää museoalueella, jonne olisin tehnyt tehtäväradan oppilaille kirjoitettujen tekstin pohjalta. Mutta toisin kävi.
Projektille tulikin pidempi tauko: järeämmät kokoontumisrajoitukset tulivat voimaan ja päätimme opettajan kanssa siirtää projektia joulukiireiden alta suosiolla alkuvuoteen.
Ehdin rakentaa uutta ideaa joululomamme aikana, kun innostuin lukemaan entisajan leikeistä. Aloitimme toisen tapaamisemme kirjoitustehtävien purkamisella, eli jokaisen pienryhmän tekstit kävimme yhdessä läpi ja miten ne sopivat kuvitukseen, joka pohjana oli ollut. Hienosti oli jokainen ryhmä ideoinut mitä kuvassa tapahtuu! Keräsin tehtäväpaperit talteen, ja kerroin luokalle että 3. kokoontumisemme liittyy heidän tarinoihinsa. Jatkoin museoesineiden esittelyllä – jokaiseen tarinaan löytyi sopiva esine vanhasta pärekopasta. Lopuksi vielä katsoimme Espoossa sijaitsevan Lelumuseo Hevosenkengän videon, jonka pohjalta keskustelimme mm. lelujen materiaaleista sekä lelumääristä ennen vanhaan verrattuna nykypäivään. Miksi nykyään lelut ovat muovia, kysyttiin lelumuseon videossakin.Viimeinen oppituntimme olikin kauniina tammikuun pakkaspäivänä, jolloin kokoonnuimme Kivinavetan luo. Lunta oli jo kertynyt sen verran paljon, että alkuperäinen suunnitelmani maastopiilojen käyttämisestä tehtävien teossa piti unohtaa. Oppilaat jaettiin taas samoihin ryhmiin, kuin kirjoitustehtävässä ja annoin ryhmittäin museoalueen kartat käteen. Alueella oli kuusi kohtaa, kuten kirjoitustehtäviäkin oli, joihin siirryimme ilmoittamassani järjestyksessä ja joissa osassa teimme erilaisia tehtäviä. Joko ryhmät itse lukivat tekstinsä ääneen tai vaihtoehtoisesti minä luin. Lapset kuuntelivat, kerroin lyhyesti rakennuksesta jonka luona olimme, teimme tehtävän jos tähän kohtaa olin sellaisen laatinut. Tehtävinä olivat mm. mausteiden nuuskiminen (kaneli, kardemumma), entisajan leikin toteutus (Nauriisilla) kaikki lapset yhdessä, sekä vanhan ajan esineiden tunnistaminen ja käyttö (kaulauslauta ja tukki) sekä kadonneen sanan ja esineen arvoitus (tavujen muodostaminen sanaksi, so-ke-ri-sak-set). Leikki nauriisilla taisi olla kaikkien suosikki, ainakin se sai hymyt huulille ja naurun raikaamaan museoalueella - taisi lumessa kahlaaminenkin olla useammille mieluista!
Kauk-menetelmän kokeilu antoi pontta tehdä tätä lisää, muokaten. Kirjan käsittely talviaikaan aiheutti omat pohdintansa, mutta nekin sain ratkottua. Syksyllä tai keväällä tällainen ulkona toteutettava ”aistirata” oli antanut vielä enemmän koettavaa. Ajankäytön takia (yhteensä kolme oppituntia, joista ulkona yksi) itse museorakennuksiin emme lähteneet tutustumaan, mutta esimerkiksi mahdollisten tuplatuntien käyttö antaa tilaa enemmän toteutukseenkin. Ideana oli myös kirjan tuominen eloon eri aisteja käyttäen: tunto, kuulo, näkö, haju olivat vahvasti käytössä, ainoastaan koronan takia maistattaminen oli pakko jättää pois – toki sekin on helposti kokonaisuuteen jatkossa lisättävissä. Tarjolla pettuleipää, kenties?
Kiva kokonaisuus tekevän ja innostuneen luokan kanssa, jota oli hauska suunnitella ja toteuttaa!
Kohde: alkuopetus, muokattavissa päiväkoteihin sekä kouluihin
Tavoite: Kauk-menetelmän testaus; kirjan tuominen eläväksi ja lapsille tiedonhakuun innoittavaksi: ”Haluan tietää tästä lisää!” Lukemaan innostamisen sijaan tavoitteena kirjallisuuden esittely ja käsittely uudella tavalla.
Kirjastopedagogi Piia / Lukutukea koulutien alkuaskeliin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti