Among Us

Tämä idea on rohkeasti parastettu (eli luvallisesti "varastettu" ja omaan käyttöön sopivaksi paranneltu) opettajien facebook-ryhmä Aarreaitasta. 

Among Us -peli on väistämättä tullut ainakin sanana tutuksi kaikille, jotka toimivat eskari- ja varhaiskasvatusikäisten lapsien kanssa. Kaikki eivät välttämättä ole tätä pelanneet, mutta suurin osa tietää jotain. Pelihän on yksinkertaistettuna vähän kuin silmäniskumurhaajaa: yksi on impostor ("murhaaja") ja muut ovat crewmateja, eli joukkueen jäseniä. Impostor yrittää poistaa pelistä, tai murhata, muita pelaajia siten, etteivät muut huomaa. Crewmatet puolestaan suorittavat annettuja tehtäviä, taskeja (mitä ilmeisemmin hyvin yksinkertaisia, paina nappulaa -tyyppisiä). Pelissä liikutaan eräänlaisissa huoneissa ja käytävillä, ylhäältä päin kuvattuna. Pelaaja näkee jonkin verran ympärillään olevia asioita, muuten on pimeää. En ole niin pitkällä pelin ymmärtämisessä, että tietäisin onko kenttä joka kerta sama, vai onko erilaisia huoneita eri peleissä. Se ei ole tämän idean hyödyntämisen kannalta oleellista. Crewmatet koettavat tosiaan selvittää kuka on murhuri, ja äänestävät arvauksiaan. Äänestettyjä ilmeisesti tiputetaan pelistä, ja jos impostorit selviävät koko pelin läpi niin, ettei heitä arvata, he voittavat. Jos impostorit selviää, crewmatet voittavat. Peli itse arpoo kuka toimii missäkin roolissa, eikä pelaaja itse voi tähän vaikuttaa. 

Tämän kerran lukemisena oli vitsikirjoista keräämämme vitsit. Mietimme aluksi, mikä on vitsi, ja puhuimme lyhyesti siitä, että vitsi on hauska tarina, eikä kenellekään saa tulla siitä paha mieli. Tähän keskusteluun voi käyttää runsaastikin aikaa, mutta meidän käytettävissä oleva aika oli noin 45 minuuttia. Käyttämämme vitsit löytyy myös tekstin lopusta. Vitsejä voi hyödyntää myös niin, että oppilaat itse lukevat niitä, jos lukutaito riittää. Vitsi tekstilajina ja luettavana on ehkä hieman aliarvostettu. Vitsi kun on itsessään pieni tekstikokonaisuus, ja hyvän vitsin lukija palkitaan välittömästi naurulla. Erittäin hyviä luettavia niille, jotka ovat jo virketasolla lukutaitonsa kanssa, mutta eivät jaksa vielä lukea pidempään.  Vitsikirjoissa on usein mukana myös aika huonojakin vitsejä, eli kannattaa tutkailla tarkkaan mitä vitsikirjoja hankkii tarjolle. Vitsipitsa - täytteenä Niko ja Santtu (Salakari & Roikonen) -kirjassa on selailumme perusteella pääasiassa koulukäyttöön sopivia, niin sanotusti asiallisia vitsejä. Ja toki tubettajat tuovat kirjaan lisää kiinnostavuutta oppilaiden näkökulmasta.

Me hyödynsimme tätä tämän hetken Among Us -hypetystä siten, että teimme runsaasti erilaisia Among Us -hahmokortteja. Kuvia löytyi muun muassa erilaisilta värityskuvasivuilta, ja yhdestä kuvasta paintilla muokkaamalla sai jo monta versiota. Ajatuksena on, että kuvia oli runsaasti enemmän kuin oppilaita. Kuvan takapuolella lukee TASK ja 6 numeroa väliltä 1-10, sattumanvaraisessa järjestyksessä. 

Tekstin lopusta löytyy käyttämämme hahmot docs -tiedostona. Ne voi tulostaa ja laminoida, ja joko tussilla kirjoittaa kääntöpuolelle tehtävänumeroita tai kuten me teimme, tulostimme eri paperille tehtävät, ja ihan perinteinen leikkaa-liimaa (-laminoi) -menetelmä.  Tämä leikkaa-liimaa -menetelmä siksi, ettei numerot kuultaisi niin pahoin kuvan takaa ja toisaalta siksi, ettei aika ja järki riittänyt tulostusasetuksien hinkkaamiseen niin, että takapuoli ja etupuoli olisi täsmälleen oikeilla kohdilla. Joku näppärä saa toki niin tehdä, meidän tarpeisiin, ja varmasti monen muunkin tarpeisiin, riitti tällainen ratkaisu.

Tehtäviä olimme tosiaan kehitelleet kymmeneen pisteeseen, kuhunkin kolme erilaista. Tässä kun harjoitellaan lukemista, tehtävä oli hyvin yksinkertainen: yhdistä tekijä ja tekeminen. Eli jokaisessa lapussa oli numerot 1,2 ja 3, ja näissä kussakin jokin tekijä. Sitten oli a, b ja c ja kussakin jokin tekeminen, ja nämä tekemiset sopi joihinkin tekijöihin. Ensimmäisellä kerralla kun meni tekemään kyseistä pistettä, katsoi tekijän kohdasta 1 ja etsi sille sopivan tekemissanan ja sanan kirjaimen. Tämän jälkeen oppilaat menivät omalle paikalleen, etsivät tehtävämonisteestaan oikean task-numeron, siitä oikean alanumeron ja merkkasivat siihen a, b tai c. Tämä oli kieltämättä hankala selittää oppilaille, mutta pienen porukan kanssa ehdimme käydä henkilökohtaisestikin neuvomassa. Voisihan tuossa käyttää jotain symboleita tms, jos kokee sen selkiyttävän tehtävän ymmärtämistä. Tai tehtäväpisteellä voisi olla vaikkapa kahdessa kupissa jäätelötikkuja, toisessa kupissa tekijät ja toisessa tekemiset, ja pitäisi etsiä yhteen sopivat ja kirjoittaa ne vaikkapa vihkoon. Eteenpäin kehittäminen on todellakin sallittua! 

Tässä harjoituksessa panostettiin nyt lukemiseen. Jos haluaa ja oppilaiden taidot riittävät, voi nämä virkkeet pyytää tosiaan kirjoittamaan vihkoon, ja mahdollisesti vielä virkettä voi kehottaa rikastamaan (lisää adjektiivi, paikka tms). Ihan sen mukaan, mitä kyseisellä harjoituksella on tarkoitus opetella. 

Alkuperäinen kuvassa oleva moniste on luotu Wordilla, mutta tänne en pysty sitä suoraan laittamaan jakoon, koska docs ei tykkää kuvan ja tekstin yhdistelmästä. Tein sitten teille uuden version, jossa laatikot on kahtena kuvatiedostona. Docs on vielä kankeampi järjestelmä kuin Word, joten mittasuhteet on monisteessa hassut. Monisteen/tehtäväpohjan voi toki tehdä itsekin, mutta jos tämä kelpaa niin ei tarvitse kuin tulostaa. 

Toiminnallisessa tehtävässä tai ihan tehtäväkirjan harjoitusten tekemisessä voi käyttää niin sanottua välipalkkiota. Se voi olla legorakennelman kokoaminen (vie yhteiseen/omaan rakennelmaan yksi pala kun olet tehnyt x), helminauhan kerääminen (helmi per tehtävä),  heitä nopalla itsellesi jumppa tai vaikka väritystehtävä, kuten meillä tällä kertaa. Löysin värityskuvasivustolta valmiin Among Us -värityskuvan, jossa oli useita väritettäviä hahmoja. Hahmosta sai värittää jotain yhden TASK -lapun numeron tehtyään, tai värittää koko ukkelin kun oli yhden kokonaisen TASKin tehnyt. Vähän oli vaihtelua tässä, ja hyväksyimme sen miten oppilaat itse päättivät toimia värityskuvien kanssa. 

MONISTEESEEN

HAHMOT

TEHTÄVIIN

VITSIT

/lukukoordinaattori Marianna

Uutis- ja mediataitoviikoille feikkiuutisia

Uutis- ja mediataitoviikot odottavat ihan kulman takana, hui! 

Toivottavasti monet ovat muistaneet tilata kouluille ja varhaiskasvatusyksiköihin lehtiä luettavaksi ja toiminnan tueksi.

Lukukoordinaattorit ovat pyöritelleet fake news -ajatusta loppusyksystä asti. Vähitellen aiheeseen liittyvät tekstit ja tehtävät kirkastuivat, ja matkalaukkukaverit lähtevätkin kiertämään näillä oitis. Poikkeuksellisesti jaamme tehtävät ja ideat jo ennen kiertuettamme, jotta saatte käyttöönne materiaalit kyseisten viikkojen ajalle.

Sopivan tarinan etsiminen oli aluksi aika työlästä. Valjastimme upean kirjastonkin väkeä pohdintaan, mutta he eivät siinä keksineet olemassa olevaa suomenkielistä lastenkirjaa aiheeseen fake news, juorut tai väärinkäsitys. Haimme monenlaisilla hakusanoilla, ja nyt on mahdoton enää muistaa varmaksi millä hakusanalla lopulta teimme löydön. Juorut, valhesadut, vitsitarinat.... Päädyimme lopulta hölmöläissatuihin! Hölmöläissaduissa ei suoranaisesti pilkata ketään, vaan ylipäänsä hölmöjä ihmisiä jotka ajattelevat hieman erikoisella tavalla tai tekevät kummallisia valintoja ja päätelmiä. Monessa hölmöläissadussa on taustana väärinkäsitys. Joku kuulee jonkin asian, mutta tieto kääntyykin päälaelleen toteutusvaiheessa, tai hölmöläiset tekevät ymmärtämättömyyttään ylimääräistä työtä (kuten valon kantaminen taloon).  Hölmöläissadut ovat mitä mainiointa luettavaa kun käsitellään mediataitoja, juoruilua, tarinan muuttumista matkalla.... Aika monella on varmasti kokemusta siitä, että tarina muuttuu joka kertojan suussa, ja lopulta on jo jotain aivan muuta. 

Kakkosluokkalaisten tekemisenä on tällä kertaa keksiä hölmöläissatuihin otsikoita, joko kääk -tyyppisiä höpöuutisia, liioiteltuja, tai sitten hyvin asiapitoisia. Itse sadut on kirjoitettu valmiiksi siten, että ne voi tulostaa ja liittää vaikkapa seinälle: mistä nämä otsikot/juorut lähtivätkään liikkeelle alkujaan? Linkissä kolme lyhyttä hölmöläistarinaa.

HÖLMÖLÄISSADUT

Hölmöläissatujen lisäksi valitsimme aiheeseen liittyen luettavaksi vanhan satuklassikon Tipu Tip. Tätä käytämme ekaluokkalaisten kanssa. Tipu Tip on pikkuinen tipu, jonka päähän tippuu tammenterho. Tipu on vakuuttunut, että nyt taivas on putoamassa ja kuningasta pitää asiasta varoittaa. Se saa mukaansa monta toveria, sillä oltiinhan tärkeän asian äärellä. Koko joukkio joutuu kuitenkin Ketun suuhun, ja tarinalla onkin aika hurja loppu. Tästä saataneen kuitenkin hyvää keskustelua aikaan siitä, kannattaako tehdä hätiköityjä päätelmiä (päähäni tippui jotain = taivas putoaa), ja kannattaako suodattamatta uskoa kaiken, mitä joku tohkeissaan selittää. Tähänkin sopisi se rikkinäinen puhelin -leikki, mutta se saa nyt jäädä odottamaan toisia aikoja. Tipu Tipissä viesti pysyy samana koko ajan, mutta viestiin uskova väkijoukko vain kasvaa. 

Ekaluokkalaisten puuhana on leikata sanomalehden otsikoista sanoja, ja muodostaa höpöhöpö -otsikoita.  

Eeva askarteli malliotsikoita. Eli sisältö voi olla ihan mitä tahansa järjetöntäkin, mutta ne muodostetaan kuitenkin niin, että virkkeen rakenne on jotakuinkin suomen kielen ja otsikkotyylin mukainen. Nämä tehdään pareittain tai pienissä porukoissa, toki jos aikaa ja lehtiä on runsaasti, voi näitä tehdä vaikka kuinka paljon.

Haaveilimme todellakin rikkinäisen puhelimen leikkimisestä, mutta vallitsevan tilanteen vuoksi emme voi pyytää lapsia hönkimään toistensa korviin. Tilalle keksimmekin Putous -ohjelman inspiroiman "kerro tarina kuten sen kuulit" leikin. Meidän versiossa kerrottavana tarinana klassikko Maitotyttö, joka on hyvin lyhyt tarina, sen pystyy ehkä muistamaan kun loogisesti ajattelee ja siihen saa eleillä ja ilmeillä lisää muistettavaa. Tarina lienee kuitenkin nykylapsille vieras, joten kukaan ei välttämättä saa lisäetua siitä, että olisi entuudestaan tuttu. Idea on, että valitaan leikkijöitä vaikkapa viisi. Yksi jää kuulolle, muut menevät pois huoneesta, jotta eivät kuule eivätkä näe mitä tapahtuu. Aikuinen lukee ja elävöittää tarinan ensimmäiselle leikkijälle. Tämän tehtävänä on painaa esitys mieleensä mahdollisimman hyvin. Seuraava leikkijä kutsutaan paikalle, ja ensimmäinen leikkijä esittää tarinan hänelle niin hyvin kuin muistaa, eleineen ja ilmeineen päivineen. Näin edetään viimeiseen kuulijaan saakka, ja ehkäpä saadaan huomata kuinka paljon tarina muuttuu matkalla. Alla maitotyttö -tarina käyttöönne, mutta tähänhän käy moni muukin tarina, uutinen tai vaikkapa runo. Mikäpä estää katsomasta Lasten uutisista jonkin pätkän, ja tätä pitää kaikkineen sitten yrittää matkia. Olisi ainakin helppo lopuksi verrata, miten paljon tarina/esitys alkuperäisestä muuttui.

MAITOTYTTÖ

Satujen otsikot

Kehittelimme perinteisiin satuihin kohuotsikoita. Nämä otsikot kertovat muunneltua totuutta sadusta, tai otsikkoon on nostettu jokin epärelevantti asia. 

Eeva teki näistä otsikoista vielä tällaisia lehden etusivuja, ja voi miten ne onkaan hassuja! Käytämme näiden arvuuttelua verryttelynä ennen otsikkojen keksimistä.  Linkistä alta näet kaikki 12 keksimäämme otsikkoa. Teimme lisäksi lottopohjan, jossa tarinoihin liittyviä kuvia, ja niitä voi sitten rastia tai käyttää arvailussa apuna. Jos onnistumme, laitamme tämänkin teille jakoon. Papunetistä löytyy joihinkin klassikkosatuihin useita kuvia, lisäksi cc-free hakusanalla löytyi joitain palvelimia, jolta sai ladattua kuvia. Osa käyttämistämme kuvista taitaa kuitenkin olla sellaisia, että saamme niitä itse käyttää muttemme saa jakaa eteenpäin. Edit. tästä linkistä kymmenen kuvan tiedostoon. Kuvat on viiden sadun ryppäinä, kahtena kuvatiedostona. Tiedosto on kovin ankea, mutta mukava jos joku siitä saa apuja johonkin.

KOHUOTSIKOT

Runot uutis- ja mediaviikoilla

Jälleen pääsemme palaamaan runojen ihastuttavaan maailmaan. Netin käytöstä, uutisista ja juoruista on myös tehty runoja. Kirsi Kunnaksen Tiitiäisen tuluskukkaro -kirjasta (Kuvitus Kristiina Louhi, WSOY 2000) löytyy kolme runoa, jotka ovat suoraan mediataitoon liittyviä: Hiiren iltahuokaus (sivu 26) kertoo äitihiirestä, joka tuskastelee alati netissä surffailevia lapsiaan, Mainoskissa, (s. 57) jossa ihaillaan purkkiruokaa mainostavaa kissaa sekä TV-töllöttäjä (s. 83), joka kertoo televisiota töllöttävästä miehestä. Samasta kirjasta löytyy myös Kettu- Kuoman kepponen, missä kerrotaan juttua keppostelevasta ketusta, ja tässä runossa on sellainen juoruilun tunnelma.

Runokokoelmateos Leijona se venytteli (toim. Tuula Korolainen ja Riitta Tulusta, kuvitus Maija Hurme, Lasten keskus 2017) sisältää myös muutamia runoja tästä aihepiiristä, itseasiassa myös tuon Kirsi Kunnaksen aiemmin mainitun Hiiren iltahuokauksen (tässä teoksessa sivulla 43). Tuula Korolaisen runo Hiirien mikropiiri kertoo tietokoneen ja netin käyttöä opettelevista hiiristä. Kyseinen runo on kirjoitettu jo vuonna 1990, mutta moni asia on siinä vielä ihan samalla tavalla kuin ennenkin. Aki Ollikaisen runo Fiktio ja Fakta tiedonvälittäjinä puolestaan kuvailee miten kahden pikku porsaan, Fiktion ja Faktan, päähän nousee suosio kun he kertovat muunneltua totuutta. Molemmat edellä mainitut runot löytyvät kirjan sivulta 42.  Runoanalyysiin näissä on ainesta, ja toisaalta esimerkiksi Fakta ja Fiktio tiedonvälittäjinä -runolla voisi aloittaa oppimistuokion netiketin maailmasta. 

Ja tokihan myös Jukka Itkonen on kirjoittanut näille viikoille sopivan runon. Birgit "Bibbe" Mustelma, uutistenlukija -runo löytyy Itkosen Leikkihaitari -teoksesta (OTAVA 2011) , jossa on valittuja lastenrunoja vuosilta 1986-2010. 

Toivottavasti saatte tästä ideoita media- ja uutisviikoille, ja toki ihan mihin kohtaan vuotta tahansa!

Lukukoordinaattorit Eeva ja Marianna

Runoja, runoja

Me lukukoordinaattorit olemme tämän hankkeen aikana tutustuneet moniin meille uusiin kirjailijoihin. Eräs suuren vaikutuksen tehnyt kirjailija, on Jukka Itkonen ja hänen valtaisa runotuotantonsa! Runot ovat hauskoja, kekseliäitä ja lapsien maailmaan sujahtavia.

Runoissa löytyy valtavasti opetuksessa käsiteltävää sisältöä. Ylipäänsä runot tekstilajina, mikä on runo ja millaisia erilaisia runoja on olemassa? Mikä on haiku? Runoista tulee monesti ensimmäisenä mieleen riimit, ja lapsethan tunnetusti rakastavat riimejä, niiden arvaamista ja keksimistä. Runoissa on myös kielikuvia, joiden ymmärtäminen onkin jo vähän hankalampaa. Rytmi runoissa on monesti erilainen kuin muissa tekstityyleissä, mutta toisaalta se tekee runoista helposti tunnistettavia, vaikka riimejä ei olisikaan. 

Kielikuvien ja erilaisen rytmin takia runoja kannattaa ihan opetella lukemaan. Runomuotoon tai riimitellen kirjoitettuja lasten kuvakirjoja löytyy, ja niiden kanssa runojen maailmaan liukuminen lienee melko helppoa. Tekstin lopuksi on listattuna muutamia runokuvakirjoja, joissa on paljon sellaisille varhaiskasvatusikäisille sopivia, mutta kyllä tälläiset "helpot tarinat" uppoavat vielä pikkuoppilaisiinkin. 

Eräs kokonaisuus alkuopetukseen

Guiding readers - Layers of meaning - a handbook for teaching reading comprehension to 7-11 years old (Tennent, Reedy, Hobsbaum, Gamble) teoksessa on loistavia esimerkkitapauksia, miten alakouluikäisille voi opettaa erilaisten tekstilajien lukemista. Muun muassa mainosten lukuun ja tutkailuun löytyy mainio kokonaisuus.

Erityisen ihastuttava on opetuskokonaisuus, jossa 8-9 -vuotiaiden länsilontoolaisten lasten kanssa käydään erästä runoa läpi. Alla on tämän artikkelin innoittama oma versiomme, joka monilta osin noudattaa artikkelin esimerkkitapausta. Käsittelyssämme tässä on Jukka Itkosen runo, mutta varmasti vastaavia hyviä esimerkkejä löytyy muiltakin runoilijoilta.

Itkosen Astronautin rusinapulla -teoksesta löytyy runo nimeltä Kuusivuotissynttärit, joka on oivallinen käsiteltäväksi runotunnilla. Runossa on jonkin verran pituutta, jotta on mitä analysoida, mutta se ei ole läkähdyttävän pitkä. Runo on pääasiassa riimitetty, muutamia rytmiä keventäviä säkeitä riimiparien ulkopuolella. Runossa ei ole juurikaan käytetty kielikuvia, mikä helpottaa runon käsittelyä pikkuoppilaiden kanssa. 

Runoa voisi lähteä käsittelemään siten, että aikuinen lukee lapsille runon. Runo voisi olla myös oppilaiden nähtävillä dokumenttikameralla heijastettuna tai muulla keinoin. 

Lähdetään miettimään, mitä juhlaa runossa vietetään? Nimi kannattaakin tässä tapauksessa jättää kertomatta/näyttämättä, jotta voidaan asiaa pohtia. Lasten puutarhajuhla tulee mainittua heti ensimmäisessä säkeistössä, mutta viimeisen säkeistön lopulla mainitaan ensimmäistä kertaa syntymäpäivään liittyvä sana, päivänsankari, jolloin voidaan päätellä että jonkin lapsen syntymäpäivät on kyseessä. Juhlassa tarjottavia herkkuja pystytään ilman suurempaa analyysiä löytämään, ja myös juhlaan osallistuvia vieraita pystytään nimeämään. 

Sen jälkeen voisi lähteä miettimään, mitä voi päätellä hieman enemmän asiaa pohtimalla. Vuodenaikaa pystyy vähän aavistelemaan, sillä runossa puhutaan auringon säteistä ja siitä että ei sada, ja kyseessä todella on puutarhassa vietettävä juhla, eli ei ehkä talveen sijoitu tämä runo. Vieraana olevien lasten puuhista voi myös tehdä päätelmiä; yksi putoaa puusta ja kiipeää sinne heti takaisin, toinen tukkii vastahakoisen kaverin taskuun limpparipulloa jne. 

Tietenkin runossa on myös todella hyviä riimipareja, joiden metsästämiseen voikin sitten lapset lopuksi valjastaa. Voisiko runoon myös keksiä lisäsäkeistöjä, mitä muuta juhlassa tapahtuu? Onko juhlassa muitakin vieraita kuin mainitut, mitä he puuhaavat?

Tämän kaltaista runon käsittelyä voi ja kannattaa tehdä isompienkin oppilaiden kanssa. Runoksi tulee vain valita jonkin vähän haastavampi, joka sisältää enemmän kielikuvia ja pureskeltavaa, rivien väliin piilotettua tietoa. Runoissakin riittää pureskeltavaa!

Touhukkaissa runoutta

Olemme vetäneet Touhukkaat - "kerhoa" ekaluokkalaisille muutaman kerran. Toisella kerralla meillä oli aiheena runot ja riimit. Luimme Antto urheilee (Mannström, Annika) -kirjan, jossa Antto poika pohtii mitä urheilulajia alkaisi harrastamaan. Suvusta ja lähipiiristä löytyy eri urheilulajeihin hurahtaneita, mutta Antolle ei meinaa sopivaa lajia löytyä. 

Kirja on runomuotoon kirjoitettu, ja kuvissakin löytyy tutkittavaa. Aukeamilla on myös paljon yksittäisiä sanoja, joita lukemaan oppinut voi lukea ja siten vielä enemmän osallistua lukuhetkeen.

Kun kirja on luettu, teemme pienen välijumpan. Muun muassa Opetushallituksen oppimateriaaleista, Kielikarhu 2:sta löytyi runoanalyysiharjoituksia, joissa muun muassa riimipariarvoituksia. Riimiarvoituksen alku luetaan, ja heti kun joku keksii puuttuvan riimiparin, saa sen sanoa ja KAIKKI menevät heti kyykkyyn! Riimipariarvoituksia löytyy myös kirjasta Löytöretki kieleen -leikkejä ja harjoituksia (Tornéus, Hedström, Lundberg), ja toki voi vaikka käyttää ihan jotain selkeästi riimiteltyä runoakin tällaisessa jumpassa.

Touhukkaisiin osallistuu toiveidemme mukaan noin 6 lasta. Lapset jaettiin kahteen ryhmään leikkimään riimiparileikkejä. Toinen leikki on riimiparilotto, jonka mukailimme Sari Salon Peppu irti penkistä! Kirjan ohjeista (kurkkaa myös Sarin blogi toiminnallistaelamaa.blogspot.com ). 

Toisena leikkinä on kärpäslätkäleikki. Eli riimiparin toinen sana on sinitarralla kiinnitetty kartonkiin, jotteivat lentele ympäriinsä kun lätkillä huiskitaan. Toinen pari on aikuisella nipussa, ja aikuinen lukee kädessään olevan riimisanan. Leikkijät lätkäisevät mahdollisimman nopeasti tälle parin kartonkialustalta. Se, kenen lätkä on alimpana, saa pisteen. Tietenkään ei ole tarpeen laskea pisteitä, mutta joitain lapsia se voi kannustaa osallistumaan. 

Kun riimipari on löydetty, kannattaa vertailla sanahahmoja päällekäin. Lapset todella huomaavat, miten sanoissa on vain pieni, muutaman kirjaimen ero!

Riimiparit täältä. Lukutaidon mukaan kannattaa miettiä paljonko riimejä laittaa kerralla tarjolle. Sujuvat lukijat pärjäävät ison sanamäärän kanssa, haparoivammille lukijoille kannattaa laittaa ainakin alkuun vain muutamia sanoja. Lisäksi osaan riimeistä keksii useita vaihtoehtoja, ja ne voi laittaa tarjolle myös.  Oikeita ratkaisuja voi olla siis useita!

Oppilaat tuntuivat tykkäävän päivän leikeistä, suurin osa peukkumittarin peukuista näytti ylöspäin!

Pienten lasten kanssa

Emme tietenkään saa unohtaa pienten lasten kanssa loruttelun tärkeyttä kielenkehityksen kannalta. Loruihin löytyy valtavasti leikkejä, joita voi sylikkäin ihan pienen vauvan ja taaperon kanssa rallatella. Sanojen rytmi yhdistettynä kehon rytmeihin tukee lapsen kielenkehitystä, mutta myös yllättäen matemaattisten taitojen kehittymistä! Pienten lasten musiikkileikkikouluissa käytetään paljon loruleikkejä, soittimien kera tai ilman. Kotonakin voi muskarin hyötyjä saada lorujen ja loruleikkien avulla, ilman soitto- tai laulutaitoa. 

Loruja kannattaa myös käyttää hyödyksi erilaisissa siirtymätilanteissa ja ei-mieluisissa toimissa, kuten hampaiden harjaamisessa tai pottaharjoittelussa. Keksikää ryhmässä tai kotona omia loruja, joilla viedä huomio varsinaisesti asiasta, muksut saattavat suoriutua yllättävänkin hienosti takkukohdista!

Lisää sisältöä ja vinkkejä runojen opettamiseen:

Opetushallituksen Kielikarhu - kokonaisuudet. Suunniteltu s2 -opetukseen, mutta hyvää perustietoa ja harjoituksia kaikille. Kielikarhu 2 kokonaisuuden  (suositeltu 3.-4.lk)  Lukutoukan tutkimukset jaksossa löytyy kappale Runojen tulkintaa. Tässä käsitelty ihan runojen peruskäsitteet ja opetellaan tunnistamaan runo tekstilajina. Sisältää myös hyviä harjoituksia ja vinkkejä.

Sanataideyhdistys Yöstäjän Runorobotti luo antamistasi sanoista kauniin haikun. Näitä haluaa aikuinenkin tehdä uudestaan ja uudestaan. 

Runomuotoon kirjoitettuja lasten kuvakirjoja:

Bright, Rachel:  Minun, sanoi orava & Kyllä, sanoi koala & Ihan itse, sanoi susi

Gahrton, Måns: Roni ja Juulia -sarja 

         - Päiväkoti-ikäisistä alkuopetukseen

Gunnervall, Maarit: Retkelle aurinkoon

         - Pahvisivuinen, pienemmille lapsille riimitelty

Hart, Carly: Merirosvot kylässä 

        -sisältää laskemista, alle kouluikäisille 

Jansson, Tove: Kuinkas sitten kävikään & Kuka lohduttaisi Nyytiä? & Vaarallinen matka

Knapman, Timothy: Hyvää yötä, merirosvot!

Koskinen, Juha-Pekka: Gabriel Hullo & viheltelevä vampyyri

        - Vähän pidempi tarina, täysin riimitetty kokonaan. Ehkäpä eskari-ikäisistä eteenpäin, mutta lapset         tuntien jo vähän pienemmillekin.

Krauss, Ruth: Minä lennän

        - Tammen kultaisia kirjoja, pienemmille lapsille sopiva

Lehtinen, Emilia: Prinsessa Wilhelmiina ja kohtalon lantti

        - Pidempi kirja, vähän isommille. Hauskasti sekoitettu klassista prinsessasatua ja modernia tvistiä.

Mannström, Annika: Antto urheilee

         - Päiväkoti-ikäsistä alkuopetukseen, urheiluaiheisia runoja yhdeksi tarinaksi nivottuna

Marin, Päivi: Mila ajattelee toisin

McCleary, Stacey: Annan sinulle maailman

Mitton, Tony: Jokin sauruksen tapainen

Prasadam-Halss, Smriti: Pusu pelastaa päivän

Rakkolainen-Sossa, Satu: Mainio matkatoimisto

        -vähän pidempi kirja

Sperring, Mark: Tassu tassussa & Kapteeni Kestilä tarjoaa pestiä!

Smallman, Steve: Virtapepanen

Tapola, Katri: Lyhtyjen maa

        -tunnelmallinen ja kaunis, ei riimitetty, koululaisille 

Weninger, Brigitte: Metsätontun myssy

Willis, Jeanne: Enemmän kuin kirja

/Lukukoordinaattori Marianna

Satukieli törmäsi jouluikkunoihin

Satukieli laskeutuu joulunviettoon

Satukieli on törmännyt viime päivinä niin moniin kauniisiin jouluikkunoihin, että sen on nyt asettauduttava matkalaukkuun ja tuumattava vähän. Se rentoutuu, oikoo siipiään ja kirkastaa satukieliäänensä priimaan kuntoon, jotta sadut soljuvat taas iloisesti Seinäjoella tammikuussa 2021.

Oikein hyvää joulua kaikille blogimme seuraajille!

Lukemisiin!

Seinäjoen varhaiskasvatuksen "Tähtitaivas- toivo, kauneus, rohkeus- prosessin" taidetta

nähtävillä mm. Seinäjoen kaupunginteatterin ikkunoilla 6.1.2021 asti

 

Kohtauksia joulukirjoista päiväkodin ikkunoilla

Pilottipäiväkodin joulukirjoja

Pikkumetsän päiväkodin eskariryhmä on sukeltanut satuihin innolla syksyn aikana. Nyt joulunaikaan he ovat lukeneet joulukirjoja ja tehneet lapsiryhmän kanssa kirjasta jonkin kohtauksen nähtäville ryhmän ikkunoille. Näin tuotoksia on voinut katsella myös päiväkodin ulkopuolelta. Ikkunalla on värikuva kirjan kannesta sekä ryhmän yhdessä askartelema ja ideoima kohtaus. Tuo eskariryhmä oli saanut heitettyä ideaa myös muihin päiväkodin lapsiryhmiin. 

Me Satukielet ihastelimme näitä jouluikkunoita lähdettyämme päiväkodilta. Saimme henkilökunnalta luvan kirjoittaa aiheesta blogiimme ja instagramiin. Tällaisena poikkeuksellisena jouluna on hienoa, että päiväkodin ulkotiloihin on saatu luotua mielenkiintoista katsottavaa, kun sisätiloissa ei ole voinut joulujuhlia järjestää. Lisäksi päiväkodin pihalla oli nähtävillä Seinäjoen varhaiskasvatuksen yhteisen "Tähtitaivas"- prosessin mahtavia aikaansaannoksia.

Kirjoja, joita päiväkodissa oli "kuvitettu":

 

- Heikkilä, Cecilia: Kissa Lempisen joulukiemurat- lumiset kartonkikerrostalot silkkipaperilla "valaistuin" ikkunoin sekä tietysti Kissa Lempinen pitkän, punaisen villalankakiemuran kera

                   

- Vainio, Pirkko: Joulun valo- Metsäneläimiä Jeesus-lapsen äärellä, lisänä luontomateriaaleja

- Lindgren, Astrid, Eriksson, Eva: Kettu ja tonttu- Pehmo- Kettu sekä lapsia osallistaen toteutetut askarrellut hahmot kierrätysmateriaaleista. Kaiken kruunaa tulostettu punainen pohjalaistalo.

- Lindgren, Astrid, Wikland, Ilon: Lotta osaa mitä vain- lasten ryhmätyönä tekemä "paperiketju"joulukuusi sekä siihen koristeita. Lisäksi ikkunalla oli kopio kirjan aukeamasta, jossa on Lotan perheelleen hankkima joulukuusi

- Scheffler, Axel: Pete ja Pulmu Joulukuusi- Pienten lasten ryhmän ikkunalta löytyi jänis ja hiiri hahmot sekä koristeltu joulukuusi

- Briggs, Raymond: - tämäkin kirja oli pienten ryhmän ikkunalla, jossa heilui lasten tekemiä pumpuliketjuja. Ikkunaa oli maalattu talviseksi ja taivaalla liiti tietysti poika ja lumiukko kirjan kuvituksesta

- Joulu metsänväelle- joulukalenterisatu: Satu löytyy ainakin "Askartelukaappi"- nimisestä blogista. Joulusatuun liittyvät kuvat lisääntyvät joulunodotuksen edetessä.

Viehätyimme näistä mukavista jouluikkunoista. Tällainen tapa käsitellä yhdessä luettuja on kirjoja on oikein osallistava ja varmasti lapsille mieluisa. Lisäksi se tekee näkyväksi lukemisen. Mahtavaa!!!

Varjoteatterilla elävyyttä tarinankerrontaan

Inspiroiduimme syksyn koulutuksen varjoteatteripajasta todella paljon. Olemmekin tässä hissuksiin valmistelleet pilottieskareillemme pientä satutuokiota, jota elävöitämme varjoteatterin keinoin. Vallitsevan tilanteen johdosta emme pääse tätä toteuttamaan kaikissa ryhmissä ainakaan nyt vielä. Tarinat eivät kuitenkaan liity juuri tähän hetkeen tai lähestyvään jouluun, joten jos tilanne myöhemmin sallii, voimme viedä kokonaisuuden pilotteihin silloinkin.

Tarinaksi valitsimme kolme suomalaista eläinsatua: Ketun kalansaalis, Karhun kalanpyynti ja Kun kettu sai valkoisen hännänpään. Näissä tarina jatkuu siitä, mihin edellinen jää.

Tässä suoraan yllä olevasta kirjasta kirjoitettuna tarinat.

Koska meillä on kyseessä sadun elävöittäminen, eikä varsinainen varjoteatteri, päätimme tehdä vain tarinan kannalta oleelliset nuket. Kettu ja karhu tehtiin muutamaankin asentoon, karhu hännällä ja ilman, ja emäntä sekä kirnuamaan että korennon kanssa juoksemaan. 

Sopivia kuvia löytyi jälleen kerran papunetistä, mutta myös pixabaysta löytyi vektorikuva -haulla hyviä. Emäntää ei meinannut löytyä, joten päädyimme vähän monimutkaiseen ratkaisuun: kuvahaulla löytyi vanha valokuva kirnuavasta naisesta, joten muokkasimme sen paintin avulla mustaksi "vektorikuvaksi". Toinen emäntä löytyi eräästä maalauksesta, joka käsiteltiin samoin. Näiden emäntien 

leikkaamisessa kannattaa huomioida se, että emäntien reunoihin jäi taustaa jonkin verran, ja se kannattaa tosiaan leikata pois. 

Tulostimme hahmot suoraan piirtoheitinkalvolle. Käytössämme on mustesuihkutulostin, ja hankimme siihen sopivia kalvoja. Kalvon sopivuus kannattaa varmistaa, ettei mene laite rikki esimerkiksi kalvon sulaessa sinne. Kokeilimme myös ihan paperille tulostettujen ja leikattujen hahmojen laminointia, mikä onnistui kyllä ihan hyvin. Tässä haasteena on se, että laminointikalvoa pitää jäädä ihan pikkuisen hahmon reunaan ilmaraon takia, ja tämä muovireuna näkyi meidän makuumme liikaa kun piirtoheittimellä testasimme. Jos käyttämäsi laminointikone laminoi tiukasti siten, ettei laminoitavan asian reunaan jää sitä puolen millin ilmarakoa, voi tätä keinoa hyödyntää mitä mainioimmin. 

Tikun kiinnitimme vain yhteen kalaan, jotta saamme ketun heittämään reestä kaloja. Kaloja tulostimme neljä, joista kolme teippasimme "kalakasaksi".

Tässä eläimet docsina. Koot heittelivät siitä, mitä ne meillä word-tiedostona on, eli kannattaa vähän katsoa että isäntä ja reki ja kalat on hyvässä suhteessa toisiinsa, samoin talo ja emännät. 

Lue lisää satujen elävöittämisestä Elävät sadut -menetelmäoppaasta. Tämän on koonnut Sari Pasanen osana Eepos-kirjastojen Satusirkus -hanketta.

Tarinan esittämisen jälkeen oli lasten vuoro kokeilla varjoteatteria pienissä ryhmissä. Piirtoheitin, työmaavalaisin tai taskulamppu - toimii ihan mikä tahansa riittävän tehokas valonlähde, jonka valokeila ei hajoa liian leveälle alueelle (tällöin muiden pisteiden valot ja varjot häiriintyisivät). 

Tarjolla oli muutaman sadun keppihahmot, mutta myös luonnonmateriaalia, värikalvoja, huiveja ja keittiökapistuksia. Lapset keksivät kokeilla myös miltä pehmolelun varjo näyttää.

edit.

Lisää kuvia ihanalta tarinointikerralta

Kassillinen kirjoja- valitse, mitä luetaan!

 

Meillä molemmilla lukukoordinaattoreilla oli omat, täyteen ahdetut kirjakassit kun suuntasimme marraskuussa kulkumme eskariryhmiin, jotka kuuluvat pilotteihimme. Teimme lapsiryhmään patjoilla, peitoilla tms. mukavan, rauhallisen lukupaikan ja luimme 2-5 lapselle kerrallaan niin kauan, kuin he jaksoivat kuunnella. Yhdessä ryhmässä lapsi kuunteli kahdeksan kuvakirjaa, ja hän sanoi voivansa kuunnella koko kassillisen… mutta sitten välipala jo kutsui. Omassa kassissani oli paljon vuosien, jopa vuosikymmenten saatossa hyväksi havaittuja kirjoja, mutta mukana oli toki myös uudempia kuvakirjoja.

Luin itse noiden kahden viikon aikana 95 kirjaa, ja jotkut kirjat olivat selkeästi lasten suosikkeja lapsiryhmästä riippumatta. Erityisesti Mikko Mallikkaat olivat lasten valintoja lähes jokaisella lukukerralla.

Gunilla Bergströmin ”Mikko Mallikas on oikukas” kertoo nelivuotiaan Mikon iltapuuhista. Hän ei haluaisi mennä nukkumaan ja sen vuoksi keksii koko ajan uusia tehtäviä isälle; janosta pissahätään, komeroleijonista unikaverin puuttumiseen. Kaikki lapset kiemurtelivat ja huokailivat kuullessaan Mikon jatkuvia ”iiiisäää!”- huutoja. Kun itse lukiessaan muuttaa äänensä ”rasittavaksi”, lapset pystyvät asettumaan isän asemaan: miltä tuntuu koko ajan toimittaa jatkuvia toiveita, kun itseäkin jo väsyttää. Myös ”Mikko Mallikas panee töpinäksi” oli suosittu sekä ”Mikko Mallikas on rehellinen”, jossa Mikkoa syytetään varkaudesta. Myös siinä voi asettua toisen asemaan, miltä tuntuu, kun sinusta tehdään syntipukki eikä kukaan enää usko syyttömyyteesi.

Mikko Mallikkaan kaltaista oikuttelua on myös Siv Widerbergin vanhassa kirjassa ”Tyttö joka ei halunnut lähteä tarhaan”. Olen vuosien mittaan lukenut sitä todella paljon eri ikäisille lapsille päiväkodissa, ja edelleen tuo ei- sanaan tykästynyt pikkuneiti riemastuttaa lapsia. Kirjassa on myös paljon toistoa, ja viimeisellä sivulla kaikkien kanssa aina pohditaan, mitenkähän tarina jatkuu…

Paljon lukukertoja tuli myös Aleksei Tolstoin ja Niamh Sharkeyn hauskalle kirjalle: ”Jättiläismäinen nauris”. Siinäkin on todella paljon toistoa ja ennalta arvattavuutta. Tony Rossin ”Kivikeitto” luettiin myös monessa ryhmässä. Kanan neuvokkuus riemastutti joka lukukerralla. Astrid Lindgrenin ”Punasilmäinen lohikäärme” ja Eric Carlen ”Haluatko olla ystäväni?” päätyivät todella monen lapsen valinnaksi. Kun kassista löytyi myös risaiseksi luettu ”Aatu ja sininen traktori” (Illona Thorup) innoitti se paria lasta pitämään mielenkiintoisen esitelmän maatilan työkoneista ja myös vanhoista traktoreista, kuten Ford Dextasta, josta tässä kirjassa kerrotaan. Aika moni lapsi nappasi kassista myös Max Velthuijsin Sammakko- kirjoja.

Giuseppe Calicetin ”Täydellinen tyttö” on kirja, jota ei itsekään oikein voi lukea ilman, että kurkkua alkaa jollain lailla kuristaa. Tyttö, joka tarinassa etsii itselleen ystävää ja asettaa ystäville aina vain enemmän ja enemmän vaatimuksia. Valinnanvara pienenee sen myötä koko ajan. Tätä kirjaa lukiessa kaksi lasta huokaisivat ja tokaisivat: ”Voi hyvä jumala!”. Loppuratkaisu kirjassa on sitten kaiken ”tuskan” arvoinen.

”Onko vika olla sika” (Reider & Roehl) kertoo siitä, miten yksi ikävä lausahdus toiselle voi saada aikaan melkoisen ketjureaktion, mutta sama toimii onneksi myös toisin päin, kun alkaa kaduttaa. Tämänkin kirjan loputtua lasten kanssa juteltiin toisen asemaan asettumisesta.

Monia muitakin kirjoja kasseista luettiin, mutta itselläni yhteenvetona on, että mieluisimmat kirjat vetoavat tunteisiin, ja kirjan esiin nostamista tunteista on mahtava keskustella hetki kirjan loputtua.

lukukoordinaattori Eeva